26+3 Onko pakko jos ei taho?

Kun noin viisi vuotta sitten saatoin viimeisetkin opinnot päätökseen ja maksoin hampaita kiristellen takaisin Kelalle heidän tulkintansa mukaan minulle liikaa maksettuja opintotukia, palautin tukia varalta vähän ylimääräistäkin, ihan vaan varmistaakseni, että vuosikausia kestänyt suhteeni kyseiseen laitokseen varmasti katkeaisi. Kelan kanssahan piti asioida (vääntää kättä) koko opiskeluaika milloin asumistukien, milloin opintotukien ja milloin minkäkin kanssa, ja aina kun lattialla odotti postiluukusta tupsahtanut Kelan leimalla varustettu kirje, se tiesi huonoa. Luulin todella selvinneeni loppuelämäkseni tästä byrokraattisesta sodasta voittajana ja saavani olla loppuelämäni rauhassa heidän lapuiltaan. Mutta hahaa. Pääsipäs unohtumaan, että jos aikoo joskus tehdä lapsen, eikä toivoisi nälkäkuoleman yllättävän vanhempainvapaan aikana, niin johan joutuu taas aloittamaan yhteistyön tämän ihanaisen laitoksen kanssa. Jo reilu kuukausi sitten sain (kesä)neuvolatädiltäni pelottavan nelisivuisen kirjelmän, jolla pitäisi anoa äitiys- ja vanhempainvapaakorvausta sekä lapsilisää, ja vieläpä hakea äitiyspakkaustakin. Hautasin laput laukkuuni ja leikin, että asialla ei ole kiire. Nyt, noin viittä viikkoa myöhemmin vedin syvään henkeä ja kävin lappujen kimppuun vakaana aikomuksenani selättää ne tyynesti ja aikuismaisesti. Joo. Ihan hyvä yritys. Viiden minuutin kuluttua raastin jo tukkaa päästäni ja karjuin avomiehelleni, että ei tällaisiin kysymyksiin osaa erkkikään vastata, ja survoin taas laput takaisin sinne mistä ne oli kaivettukin. Parempi onni ensi kerralla. Jos vaikka yrittäisi taas muutaman päivän päästä uudestaan. Argh. Pakko kai se on. Jää muuten äitiyspakkaus saamatta.