Reaaliaikaan

Tervetuloa seuraamaan raskauspäiväkirjaani. Löysätkää pipoa jo valmiiksi, elämä ei aina ole niin vakavaa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste magnesium. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste magnesium. Näytä kaikki tekstit

lauantai 5. marraskuuta 2011

35+5 Kahta en vaihda, toinen on tämä Turun sinappi ja toinen…

Rattoisaa Pyäinpäivää vaan kaikille. Itsellä ei kyllä enää juuri viikonpäivillä ole merkitystä, sen verran mökkihöperöitynyt tässä jo kahden viikon kämpistelyn jälkeen aletaan olla. Tänään ajattelin listailla sellaisia tarveasioita ja -esineitä, joita ilman en olisi tästä raskaudesta täysissä sielun ja järjen voimissa selvinnyt (herää kysymys olenko nytkään?), ja jotka ilman muuta ottaisin mukaan kuvioihin uudelleen, jos joku paha noita nyt pikakelaisi raskauteni uudelleen alkuun (hui mikä kauhea ajatus!). Missään nimessä tämä ei ole minkään sortin maksettu mainos, vaan ihan vaan tyytyväisen käyttäjän vinkki mahdollisesti tarpeessa oleville lukijoille. Sillä mikäli siellä ruudun toisella puolella on raskautensa kanssa vasta alussa olevia lukijoita, suosittelen tarpeen ilmetessä kokeilemaan seuraavia juttuja:

1.    Lisäravinteet

Heti raskausajan alussa heti kun minulle selvisi, että A-vitamiineja ei saa käyttää ja jouduin luopumaan minulle rakkaasta Mivitotalista, otin käyttöön raskausajan monivitamiinitabletit ja siihen rinnalle Omega 3-ölljykapselit. Mene ja tiedä sitten, mutta itse ainakin uskon, että hemoglobiinini on pysytellyt jokseenkin hyvänä läpi koko raskauden näiden ravintolisien ansiosta, sanoin kuin hiukset, iho ja kynnet. Viikolta 30 alkaen otin erään lukijani suosituksesta käyttöön myös magnesiumtabletit torjuakseni järkyttäviä öisiä suonenvetoja, ja sen jälkeen olenkin saanut olla yöni rauhassa tämän vaivan osalta. Nyt viimeisten parin viikon aikana pillerivarastoon olen joutunut lisäämään satunnaisesti napsitut Renniet, sillä närästys on pahentunut mitä pidemmälle raskaus on edennyt.


2.    Raskausarpivoiteet

Kuten jo aiemmin olen kertonut, ryntäsin kosmetiikkaostoksille suunnilleen heti seuraavana päivänä siitä, kun kaksi viivaa tikkuun ilmestyi. Apteekista siis hankin varsinaisesti tähän tarkoitukseensa suunnitellun Vichyn raskausarpivoiteen, ja The Body Shopista paksuakin paksumman kaakaovartalovoiteen. Uskollisesti olen rasvannut mahaa ja olematonta rintavarustustani Vichyllä aamuisin ja kaakaovoiteella iltaisin, ja ilokseni voin todeta. että niitä muutamaa pientä pystyviivaa lukuun ottamatta, joista vaahtosin viikolla 26, nahkani on pysynyt jokseenkin kuosissa huolimatta jo tähän mennessä kertyneistä 16 lisäkilosta. Ellen ole täysin laskuissa seonnut, ollaan tällä hetkellä menossa Vichypurkissa numero 5 ja kaakaovoiteessa numero 4, mutta sanoisin, että tässä tapauksessa kyseessä on money well spend, eli tuotteet on olleet rahansa arvoisia.


3.    Babybelt ja muut jatkopalat

Tukivyöstä olen myös tarinoinut useampaan kertaan. Viikolta 20 asti käytössä on siis ollut päivittäin Anitan Babybelt, jota ilman en varmasti olisi selvinnyt huonon selkäni kanssa. Nyt viikolta 33 saakka olen pitänyt vyötä myös öisin, kun maha saavutti sellaiset mittasuhteet, että alkoi tuntumaan siltä, että selkä napsahtaa öisin poikki kun yrittää kylkeä kääntää. Olen vakaasti harkinnut hankkivani myös Belly Bandit-vyön (http://www.pepino.fi/bamboo-belly-bandit-p-231.html) raskauden jälkeiseen elämään, sillä epäilen, että kun selkä on ollut tuettuna nyt kohta neljä kuukautta, se saattaa vaatia ylimääräistä tukea myös vauvankantohommissa ainakin aluksi, ennen kuin selkälihakset taas muistavat olemassaolonsa.

Viikolla 27 raportoin olleeni tylsillä ostoksilla, mutta nuo tylsät ostokset ovat kyllä kannattaneet. Polvimittaiset tukisukat pelastivat viimeiset kuukauteni töissä, kun auttoivat turvotukseen sen verran, että jaksoin seistä työpäivän verran, ja että sain edes jotkut kengät jalkoihini. Hiostavat hirvityksethän nuo kapistukset ovat, mutta sen verran kammosin ajatusta vaanivista suonikohjuista, että useimpina aamuina sukkiin turvauduin. Toinen erittäin hyödyllinen hankinta oli se rintaliivien jatkokappale. Allekirjoittaneen pikkuruinen tissiosasto kun ei ole edelleenkään kovin suureksi muuttunut, mutta ympärysmitta on ihrakerroksen lisääntyessä kasvanut, niin jatkopalat on auttaneet selviämään samoilla kaksilla rintaliiveillä näihin päiviin saakka.

4.    Vartalotyyny

Lidlistä hankittu Erkki the Vartalotyyny on todellakin ollut huokean hankintahintansa arvoinen. Tällä hetkellä Erkki alkaa jo olla melko lyttyyn painunut eräistäkin kohdista, kun se yö toisensa jälkeen joutuu mukautumaan päällensä kömpivän virtahevon sulokkaisiin vartalonkaariin. Ilman Erkkiä ei nukkumisesta olisi tullut sitäkään vähää kuin nyt. Tarkempi kuvaus Erkistä löytyy postauksesta 27+0.

5.    Henkkiksen mammavaatteet

Koska turhamainen nainen ei voi kuvitellakaan esiintyvänsä aina samoissa vaatteissa, ovat HenkkaMaukan edulliset mammavaatteet todellakin pelastaneet tämän odottajan vuodenmittaisilta vaatepulmilta. Parhaiksi ostoksiksi osoittautuivat harmaanmustat stretch-farkut ja eri väreissä hankitut perus t-paidat, joiden laatu on yllättänyt positiivisesti. Kuvia mm. näistä vaateraportissa 29+6.

6.    Funktionaaliset elintarvikkeet

Alkuraskauden yksi hurmaavimmista sivuvaikutuksista oli armoton ummetus. Vaiva, joka tällaiselle jäätelöä rakastavalle laktoosi-intolerantikolle oli aiemmin hyvinkin vieras. Erinäisiä lääkkeitä vaivaan kokeiltuani tajusin kääntyä tietynlaisten elintarvikkeiden puoleen, ja mitä lämpimimmin suosittelen kaikille Kellogs’s All Bran Flakes kuitumuroja sekä Activia-jogurtteja.
+ Bonus
Avomies. Oikein hyvä olla olemassa. Mielellään tällaisena hyvin pitkämielisenä versiona, joka on jaksanut jo kahdeksan kuukautta katsella ja kuunnella raivareitani milloin mistäkin asiasta ja ottaa vastaan totaalisen turhautumiseni olotilaani. Joka on jaksanut sinnikkäästi siivota neljänneltä raskauskuukaudelta eteenpäin, kun allekirjoittaneen selkävaivat alkoivat estämään kaikenlaisen kumartelun. Joka on jaksanut laittaa monipuolista ruokaa, kun eräitä muita ei väsymyksen vuoksi olisi voinut vähempää kiinnostaa. (Jos olisin tuleva sinkkuäiti, olisi pikkujamppa kasvanut sikiövaiheensa nuudelien ja murojen voimin.) Joku, johon voi luottaa kun h-hetki on käsillä. Ja ennen kaikkea joku, joka on jakamassa uuden elämäntilanteen kanssasi, niin että se ei pelota ihan niin paljoa, kuin se muuten tekisi.

torstai 29. syyskuuta 2011

30+3 Iso väsy

Tänään on vaivannut iiiiso väsy. Yöllä nimittäin heräsin normaalin kahden vessaherätyksen lisäksi kello 4.50 aivan armottomaan suonenvetoon oikeassa pohkeessa. Kampesin itseni ähisten ja lakanoista repien istuma-asentoon ja aloin tukka pystyssä harottaen ja silmät vain puoliksi auenneena läiskimään kämmenillä pohjetta, joka tuntui siltä että se suunnitteli räjähtävänsä kappaleiksi hetkenä minä hyvänsä. Samalla uikutin isoon ääneen taukoamatta aijaijaijaijaijaijai…. ikäänkuin siitä nyt olisi mitään hyötyä. Onneksi avomies oli yövuorossa töissä, eikä joutunut todistamaan tätä hurmaavaa insidenttiä. Kuvatunlaista toimintaa jatkui ainakin viisi minuuttia kunnes pahin kramppi laukesi ja uskalsin taas asettua makuuasentoon. No nukkumisestahan ei tullut enää mitään vaan kylmässä hiessä kylpien ja pohje edelleen jomottaen odottelin aamunkoittoa ja kellon soimista pari tuntia, kunnes puoli seitsemän jälkeen sai vihdoin lähteä aamutoimiin raahaten mukanaan yhtä pökkelöjalkaa. Ennen yhdeksää sitten olinkin apteekin pihalla odottelemassa mummojen kanssa oven aukeamista, että pääsin ostamaan magnesiumia, jonka ilmeisesti pitäisi noihin suonenvetoihin auttaa. Ajattelin tintata koko päivän annoksen ennen nukkumaanmenoa. Jospa sitä saisi ensi yön nukuttua edes himpun verran paremmin. Tämän päivän kun olen harrastanut mikrosekuntien mittaisia nukahtamisia mm. liikennevaloissa. Liikenneturvallisuus huipussaan. Mahtaako ketään muuta kuin allekirjoittanutta hieman ennakkoon hirvittää se tuleva valvomishelvetti, joka alkaa synnytyksestä, ja jonka loppua ei näy? Minä kun kuulun koulukuntaan, joka vakaasti kannattaa kahdeksan tunnin yhtämittaisia häiriintymättömiä unia, ja myöskin ehdottomasti tarvitsee niitä voidakseen säilyä funktionaalisena ihmisolentona. Kun nyt on kohta 31 viikkoa nukkunut enemmän tai vähemmän huonosti ja suunta ei todellakaan ole paranemassa, on vain ajan kysymys ennen kuin kokonaan muutun Mr. Hydeksi (vai kumpi se pahis nyt olikaan) ja puraisen joku kaunis päivä joltakulta pään poikki. Tai ainakin sormen.