38+3 Hyviä uutisia neuvolasta ja päivän ostosvinkki

Tänään neuvolassa kuulin hyviä uutisia. Tyypin pää ei enää heilu vaan on kuulemma tukevasti kiinnittynyt. Jippii. Eihän se nyt ilmeisesti synnytyksen kannalta sen kummempia tarkoita, mutta jotensakin kovasti lohdutti tieto, että kyllä siellä ainakin jotain tapahtuu ja oikeaan suuntaan ollaan menossa. Paino oli (muka) pysynyt samana kuin reilu viikko sitten, mikä mielestäni antaa lähinnä olettaa, että viime viikolla olin siis vielä enemmän  turvoksissa kuin tänään. Hemoglobiini oli 124, eli vähän laskemaan päin, mutta ei tarvita kuitenkaan lisärautaa. Verenpaineet kohtuulliset ja sf-mitta 34 cm. Jampan sykkeet pyöri siinä 155:ssä. Eli kuulemma olisi kaikki reilassa. Kyselin toiveikkaasti, että mitkäköhän on mahdollisuudet päästä käynnistykseen ennen 42- viikkoa, mikäli ai ala herraa sitä ennen kuulumaan. Kuulemma heikot on mahdollisuudet jos ja kun on kaikki sujunut hyvin siihen asti. Edelleen kun hieman hirvittää, että josko sitä joutuu jonkun jättiläisen maailmaan puskemaan jos menee kovin pitkäksi tämä loppuodotus. No ai auta itku markkinoilla.
Päivän ostosvinkkinä kaikille, joiden kotikaupungista löytyy halpaketju Tokmanni. Kävin toissapäivänä muissa asioissa kyseisessä puljussa ja bongasin lasten levyjä hintaan 2 euroa kipale. Ei edes ollut mikään tarjous, vaan kyseisten levyjen normihinta. Levyjä oli varmaan ainakin 8 erilaista, itse päädyin ostamaan niistä 4, jotka sisältää mm. seuraavat kuolemattomat rallit: Leipuri Hiiva, Popsi popsi porkkanaa, Känkkäränkkä, Täti Monika, Pieni tytön tylleröinen ja Pikku Posteljooni. Valkkasin nimenomaan sellaisia levyjä, joissa oli omasta lapsuudesta tuttuja lauluja, mutta joihin ei kuitenkaan itse muista sanoja kokonaan. Eikun laulaa lollottelemaan mukana.

34+4 Neuvolassa again

Ja niin se taas vierähti pariviikkonen eli oli aika jälleen piipahtaa neuvolassa. Oma terkkarini oli lomalla, eli vaihteeksi vastassa oli uusi naama, mutta oikein mukava tyyppi oli kyllä. Esitin terveydenhoitajalle huoleni siitä, että josko tässä nyt raskausmyrkytystä pukkaa, kun sormet ja varpaat ihan yks kaks yllättäin toissapäivänä pamahtivat aivan turvoksiin, ja näyttävät edelleen voivan hyvin paksusti. Virtsanäyte oli kuitenkin puhdas ja verenpaineetkin ihan vielä kohtuuden rajoissa, vaikka alapaineet ovatkin noususuunnassa. Oletettavasti aihetta huoleen ei siis pitäisi olla, vaan nakkimakkaroita muistuttavat sormet nyt vaan kuuluvat asiaan tässä vaiheessa raskautta. Kiva. Ei tarvitse enää sormuksilla koreilla. Hemoglobiini oli 132, eli ymmärtääkseni suhteellisen hyvä ajankohtaan nähden. Jampan sykkeet paukuttelivat 140 ja 150 välillä ja liikkeitä piisaa hyvin. Oikeassa asennossakin siellä kuulemma majaillaan, mutta kiinnittymisestä ei ollut mitään tietoa vielä. Saa sitten nähdä puolentoista viikon päästä, kun rv:lla 37+1 on se viimeinen lääkärintarkastus. Siinä vaiheessa kai sitä saisi jo hyvinkin olla kiinnittynyt, että olisi jotain toiveita ajallaan ulostulosta. Sf-mitta on onneksi sen yhden järkytyskerran jälkeen pysytellyt käyrien sisäpuolella, ja oli tällä kertaa 31,5. Ja hah, mitäs minä sanoinkaan viime kerralla siitä painosta, ja siitä kun ei millään tavalla huomioida aamu- ja iltapäiväpainojen eroa. Viime kerralla kun paheksuvasti tiiraillen sanottiin painoa tulleen 875 grammaa viikossa, niin nyt tulokseksi saatiin 0,044 grammaa, koska tänään taas oli aamuaika ja painoa oli muka tullut lisää vaan 100 grammaa kahden viikon takaiseen. No kotivaaka näyttää näin lounaan jälkeen iloisia 75kg:n lukemia (herrasiunaajavarjele!), eli tuskin tarvii olla huolissaan tyypin kasvusta. Tässäpä tämänkertaiset. Puolentoista viikon päästä siis ohjelmassa lääkäri, ja sen jälkeen neuvolassa käydäänkin viikon välein. Viimeinen aika määrättiin rv 39+3, mutta erittäin hartaasti toivon, että se aika jäisi jo käyttämättä…

29+3 Neuvolassa part xxx

Vaihteeksi neuvolapäivä. Avokki lähti mukaan, vaikka sanoin kyllä, että ei ole mitenkään välttämätöntä. En oikein ymmärrä miksi noita tulevia isukkeja käsketään raahaamaan mukaan neuvolaan, kun heille kuitenkin jää vain statistin rooli. Naistahan siellä punnitaan ja mitataan ja tökitään neuloilla ja haastatellaan. Ainoa kysymys isälle suunnattuna taisi tälläkin kertaa olla uutta aikaa sovittaessa, että sopiiko aika. Noh, kaipa kyse on sitten siitä, että otetaan isät mukaan odotukseen, ettei heille tule ulkopuolinen olo, vai? Mutta asiaan. Päivän hyvät uutiset oli, että verenpaineet oli kaikesta salmiakin syönnistä huolimatta ihan hyvät ja hemoglobiini oli jopa parantunut viime kerrasta. Vielä parempia uutisia sisälsi uusi sf-mitta, joka oli nyt 28 cm ja näin ollen jopa mahtui käyrälle. Hip hip huraa. Yläkäyrillä mennään, mutta eipä tällä kertaa kuitenkaan yli yläkäyrän niin kuin viimeksi… Paino oli terkkarin iloksi noussut kohtuulliset 1,5 kiloa viime kerrasta, joka oli kolme viikkoa sitten. Enpä sitten tullut valaisseeksi tätiäni siitä, että viimeksi otettiin iltapäiväpaino ja nyt aamupaino, ja meikäläisen aamupaino kun on nykyään pauttiarallaa 1,5 kiloa pienempi kuin iltapaino. Eli jos neuvola olisi ollut iltapäivällä, olisimme saaneet painonnousun tulokseksi melkein kolme kiloa….eipä enää kuulostakaan niin kohtuulliselta… Sykkeet pikkujampalla huiteli 140-150 välillä, ja niitä oli jälleen kerran jokseenkin hankalaa saada, kun herra vipelsi menemään rallia ympäri mahaa paeten pelottavaa doppleria. Lopuksi vielä täyttelimme yhdessä muutaman vajaaksi jääneen kohdan sairaalan esitietolomakkeeseen, joka nyt sitten lähetetään synnärille allekirjoittaneen saapumista odottelemaan. Lappuseenhan laitetaan mm. nimiehdotukset hätäkastetta varten. Uusi aika sovittiin taas kolmen viikon päähän ja lähtiessä vielä muistuteltiin vaivaista siitä, että lääkärille pääsee ja sairaslomaa saa, jos ei paikat kestä töissä oloa. Pirskatti. Se nyt vaan on kestettävä, pää kun ei sitten puolestaan kestä liikaa kotona oloa, kun aika tuntuu matavan jo nyt.