36+2 Uusi yritys ja masukuvaa rv 37

No niin. Tänään siis oli ohjelmassa uusi yritys saada jotain tolkkua jampan olemukseen ja ulostulosuunnitelmiin. Suuntasin siis yksityisneuvolalle nimeltä Meri-Oulun Neuvola, joka osoittautui näpsäkkääksi yhden ihmisen pyörittämäksi firmaksi, mutta kun kokemusta piisasi kuulemma 30 vuoden edestä ja hinta oli puolet siitä (52 euroa), mitä se olisi ollut isommalla lääkäriasemalla, niin kyllä kelpasi minulle. Ultraus tehtiin kaikessa rauhassa kaikki mahdolliset luut ja elimet läpikäyden ja samalla rauhallisesti selittäen, toisin kuin viimeisellä kunnallisen puolen tarjoamalla kerralla rakenneultrassa, jossa kaikki oli ohi ennen kuin ehti edes tajuta mitä tapahtui. Masukilla tuntui olevan asiat reilassa ja sukupuolestakaan ei pitäisi olla enää mitään epäselvyyttä, vaikka nuo kaikki vanhan kansan merkit (mm. makeanhimo) osallani tyttöön viittaisivatkin. Painoa oli tällä hetkellä n. 2880 grammaa ja kuulemma siihen noin kilon verran tulee taulukoiden mukaan lisää jos laskettuun aikaan mennään. Päänympärys oli n. 33 cm ja läpimitta n. 9,6 cm, eli kuulemma verrattain suuri, mutta minkäs teet kun se on periytyvä ominaisuus ja vanhempia on molempia siunattu tällaisilla kohtalaisen kokoisilla kuulilla… Istukassa oli jo sen verran kalkkeutumaa, että se ilmeisesti lupailisi hyvää sen suhteen, ettei ainakaan kovasti pitäisi yliaikaiseksi mennä. Pää oli osittain kiinnittynyt, mutta vielä  ukkeli pystyi jonkun verran  sitä heiluttelemaan. Kohdunsuu oli myös pehmentynyt, eli jospa tässä sitten olisi toiveita jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa päästä tositoimiinkin. Keuhkot tekivät niin kovasti hengitysliikkeitä, että vaikka tyyppi päättäisi puskeutua maailmaan tänään, ei pitäisi olla mitään huolta. Kaiken kaikkiaan vierailu sisälsi siis hyvin huojentavia uutisia. Kyllä kannatti maksaa mielenrauhasta. Alla vielä masukuvaa 36+1, sekä kollaasi siitä, miten ollaan kasvettu viimeisen kymmenen viikon aikana. Itsehän kuvittelin tuossa viikolla 27 olevani jo iso ja viikolla 31 valtava. Vähänpä tiesin mitä tuleman piti….

 rv 36+1

Ylhäältä vasemmalta rv 27, rv 29, rv 31

Alhaalta oikealta rv 33, rv 35, rv 37.      

VIIKKO 14 – Toinen virallinen ultra

Tällä viikolla vietettiin viimeistä työviikkoa ennen kesäloman alkua ja samaisen viikon tiistaina oli ohjelmassa jo järjestyksessään toinen kunnallisen puolen tarjoama ultra. Ensimmäinen kunnallisen puolen tarjoama ultra kun tehtiin jo viikolla 12. Silloin ultraava lääkäritäti vilkaisi inhoten naparengastani ja kehotti suhteellisen epäystävälliseen sävyyn ottamaan sen pois. Höh. Mistä tuo nyt olisi pitänyt tietää kun yksityisen puolen lääkäriä rengas ei ollut tuntunut millään tavalla haittaavan. Ultraamisen alettua huoneessa paukutteli yksi kappale erittäin kiihtyneitä pieniä sydämiä ja kuvaruudussa epämääräisesti avaruusoliota muistuttava otus viuhtoi kädenaluillaan vimmatusti eikä malttanut millään pysyä paikallaan. Pikkurumpali. Totesin. Ultra kuitenkin vahvisti oman epäilykseni siitä, että laskettu aika oli määritelty liian aikaiseksi, ja niskapoimumittausta ei voitu tehdä sikiön pienen koon vuoksi. Saimme siis uuden ultra-ajan kahden viikon päähän, eli 31.5. Tällä kertaa osasin varautua ottamalla naparenkaan jo valmiiksi pois ja jättämällä kengät käytävään, mistä meitä myös ensimmäisellä kerralla oltiin tuimaan sävyyn ohjeistettu. Avaruusolion pää oli kasvanut entisestään, mutta muuten vauhti näytti pysyneen samana. Mittaukset pystyttiin nyt tekemään ja kaikki näytti olevan kunnossa. Uudeksi lasketuksi ajaksi saimme 5.12. Päättäjäisten kunniaksi osallistuin ihanaisen ystäväni luona hervottomiin syöminkeihin ja kävin jopa kaupungilla baarissa istumassa. Jo lähtiessä arvelin kyseisen illan jäävän viimeiseksi laatuaan, kuka nyt haluaa katsella viimeisillään raskaana olevien riekkumista yökerhoissa.