30+4 No nyt se tuli

No nyt se siis tuli. Jaa että mikä ettäkö? No se äitiyspakkaus tietenkin. Avokki ystävällisesti haki eilen paketin postista puolestani kun muistelin, että se on sellainen järkyttävän isokokoinen laitos, jota voisi olla melkoisen hankala kantaa tämän jättiläismäisen one packin kanssa. Tokihan olen netistä tiiraillut kuvia aiemminkin, mutta vasta tarkemmin sisältöön tutustuessani myhäilin suhteellisen tyytyväisenä sitä, että jamppa on mallia poika. Ovat mielestäni melkoisen miehekkäitä suurin osa noista kamppeista. Tai siis niiden väritys lähinnä. Myöskään en ollut etukäteen kuvia katsellessani pannut merkille vaatteiden kokoja, ja olin jotensakin ajatellut, että pakkauksessa olisi useampi ihan pienille tarkoitettu asu siltä varalta, että tyyppi sattuisikin kaikista ennakko-odotuksista poiketen olemaan normaalikokoinen vastasyntynyt. Pakkauksesta löytyi tasan kaksi vaatetta koossa 50cm. Luultavasti herra lähtee laitokselta sitten kotiin tuossa valkoisessa minijääkiekkoilijalle ilmeisesti suunnitellussa hikipuvussa.

Suosikkejani oli etenkin värityksen puolesta alla oleva omppukuvioinen asu ja todella kaunis toppapuku. Epäilen vaan, että puku jää käyttämättä. Tälle talvelle liian suuri, mutta ensi talvelle kenties jo liian pieni?

Mukava ylläri oli kahdet puolipotkarit, joita ilmeisesti kokeneemmat vauva-alan harrastajat suosittelevat, kun kuulemma ne sukat ei kuitenkaan pysy jalassa. Isännän kommentti asiaan oli, että pojat ei käytä sukkahousuja. Saahan siinä sitten selittää, että nämä ei muuten ole sukkahousut. Jostain kumman syystä toiset puolipotkarit oli kirkkaan punaiset. Tuli heti mieleen se Suur-Smurffi vai Pappa-Smurffi vai miksi sitä sanottiinkaan…

Tilpehööriosasto oli oikein mukava ja mielenkiintoinen, mutta että hammasharja? Häh?

Tässä vielä koko kuva pakkauksen sisällöstä siltä varalta, että joku muu on (muka) malttanut olla googlaamatta pakkauksen, tai peräti päättänyt ottaa pakkauksen rahana.

 Kuvat lainattu http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/100502155308EH

Rattoisaa viikonlopun alkua kaikille!

29+1 Kelan päätöksiä

Huisia. Kela kunnioitti meikäläistä tänään oikein kahdella kirjekuorella. Eka kirje oli harvinaisen yksiselitteinen, ja siinä todettiin, että allekirjoittaneelle on myönnetty äitiysavustus äitiyspakkauksen muodossa, ja se postitetaan minulle kahden viikon kuluessa. Jei. Mahtihomma. Kohta pääsee hiplailemaan niitä kuvista jo ennakkoon ihailtuja vaatteita. Toivoakseni pakkaus sisältää varalta myös muutamat oikein pienet vaatteet, sillä itsehän en perinteisenä pessimistinä ole hommannut niitä pienimpiä vaatteita lainkaan, kun epäilen tyypin olevan maailmaan tullessaan jotain Guinnesin ennätyskirjamateriaalia painonsa ansiosta, ainakin mitä tulevan äitsykän turpoamisesta voisi tässä vaiheessa ennakoida. Sikäli mikäli hän ei osoittaudukaan ennakko-oletusten mukaiseksi, voipi olla, että ekat viikot herra esiintyykin sitten melkoisena peppi (pekka) pitkätossuna ja –hihana… Toinen kirje olikin sitten hieman mystisempi tapaus, kuten nyt ennalta saattoi odottaakin. Äitiysrahaa ja vanhempainrahaa kyllä myönnettiin erinäisiä euroja vuoden 2009 verotuksessa vahvistettujen tulojen mukaan, mutta ei voi yksinkertainen taatelintallaaja ymmärtää, miksi tuet koostui kolmenlaisista eri päivärahasummista. Ne ekat 72 arkipäiväähän tulee siis ymmärtääkseni vielä normipalkan mukaisina, mutta miksi ihmeessä tammi-helmikuun päivärahat ovat reilulla kympillä pienempiä per päivä kuin maalis-huhtikuun, ja sitten taas huhtikuun puolivälistä alkaen kesään saakka saa sitä huonompaa päivärahaa??? Huokaus. No, enpä kyllä alun alkaenkaan uskonut, että nämä Kelan päätökset olisi muuttuneet yhtään selkeämmiksi sitten opiskeluaikojen. Päätin, että suhtaudun kirjeeseen samalla tavoin kuin jokavuotiseen veropäätökseen, eli niin kauan kuin viivan alla on plussaa, eli rahaa on tulossa, niin asia kunnossa. Jostain kumman syystä en kuitenkaan saanut päätöstä lapsilisästä, vaikka kyllä sitä ihan samalla lirpakkeella haettiin kuin noita muitakin tukia. Olisiko työntekijällä päättynyt pahimmoilleen työpäivä juuri ennen kuin ehti kyseisen päätöksen tekemiseen asti vai mitä?

26+3 Onko pakko jos ei taho?

Kun noin viisi vuotta sitten saatoin viimeisetkin opinnot päätökseen ja maksoin hampaita kiristellen takaisin Kelalle heidän tulkintansa mukaan minulle liikaa maksettuja opintotukia, palautin tukia varalta vähän ylimääräistäkin, ihan vaan varmistaakseni, että vuosikausia kestänyt suhteeni kyseiseen laitokseen varmasti katkeaisi. Kelan kanssahan piti asioida (vääntää kättä) koko opiskeluaika milloin asumistukien, milloin opintotukien ja milloin minkäkin kanssa, ja aina kun lattialla odotti postiluukusta tupsahtanut Kelan leimalla varustettu kirje, se tiesi huonoa. Luulin todella selvinneeni loppuelämäkseni tästä byrokraattisesta sodasta voittajana ja saavani olla loppuelämäni rauhassa heidän lapuiltaan. Mutta hahaa. Pääsipäs unohtumaan, että jos aikoo joskus tehdä lapsen, eikä toivoisi nälkäkuoleman yllättävän vanhempainvapaan aikana, niin johan joutuu taas aloittamaan yhteistyön tämän ihanaisen laitoksen kanssa. Jo reilu kuukausi sitten sain (kesä)neuvolatädiltäni pelottavan nelisivuisen kirjelmän, jolla pitäisi anoa äitiys- ja vanhempainvapaakorvausta sekä lapsilisää, ja vieläpä hakea äitiyspakkaustakin. Hautasin laput laukkuuni ja leikin, että asialla ei ole kiire. Nyt, noin viittä viikkoa myöhemmin vedin syvään henkeä ja kävin lappujen kimppuun vakaana aikomuksenani selättää ne tyynesti ja aikuismaisesti. Joo. Ihan hyvä yritys. Viiden minuutin kuluttua raastin jo tukkaa päästäni ja karjuin avomiehelleni, että ei tällaisiin kysymyksiin osaa erkkikään vastata, ja survoin taas laput takaisin sinne mistä ne oli kaivettukin. Parempi onni ensi kerralla. Jos vaikka yrittäisi taas muutaman päivän päästä uudestaan. Argh. Pakko kai se on. Jää muuten äitiyspakkaus saamatta.