37+5 Vauvanhuoneen sisustus

No niin, täällä sitä odotellaan. Kaikki olisi valmiina, päätähti vaan puuttuu. Tänään olin äitini seuraneitinä joulupukkiostoksilla ja puhisin menemään pitkin kaupungin raittia pari tuntia toiveikkaana siitä, että sillä saisin aikaan edes muutaman supistuksen. Pah. Mitään vaikutusta ei ollut myöskään viikko sitten isäinpäivän kunniaksi tehdyllä suursiivouksella (paitsi hillitön selkäjumi) eikä toissapäiväisellä raivokkaalla saunomisella. Tässäpä nyt kuitenkin valmiina odottavan vauvanhuoneen sisustusta.

Tästä siis lähdettiin liikkeelle. Työ/vierashuone silloin kun se vielä oli työ/vierashuone.

Nyt huoneeseen sisään astuttaessa ensimmäisenä vastassa on hoitopöytä. Huoneen ulkopuolella toisella puolella käytävää sijaitsee vessa, elikkäs tuleva pesupiste.

Hoitopöydän hyllyillä tarvitaan kaikennäköisiä tarvehärpäkkeitä, niin kuin nyt esimerkiksi harsoja, vaippoja, voiteita, puhdistuspyyhkeitä, talkkia, pikkupyyhkeitä, pumpulipuikkoja ja tietysti äärimmäisen epäkäytännöllinen, mutta ah niin herttainen froteinen hoitoalusta.  Alahyllyllä odottelee pikkumankka ja cd:t sitä silmällä pitäen, että meillä opittaisiin heti nukkumaan pienessä melussa, ja että tulevan isukin ei ole pakko itse laulaa mikäli äippä ei satu olemaan kotosalla…

Hoitopöydän vieressä sijaitsee jampan sänky. Sängyn yläpuolelle on ripustettu aiemmin 34+5 postauksessa vilauttamani postimyynnistä tilattu Dreams-viirinauha.

Sängyn yläpuolella riippuu siskon lahjoittama Mamas and Papas mobile ja päiväpeitteenä vauvakutsuilla lahjaksi saatu Pentikin torkkuhuopa. Pip the Bunny odottelee sängynpäädyssä pikkuherraa saapuvaksi, jotta pääsee tämän unta vahtimaan. Unirätti-nalle on myös samaa sarjaa (jaa miten niin olen vähän pakkomielteinen…?) samoin kuin tulevalta mummilta lahjaksi saatu unipussi, joka roikkuu pinnasängyn laidalla. Vaaleansininen italiankielinen peltikyltti kertoo pikkuprinssin nukkumapaikan olevan tässä. Kyltti ostettiin kesälomareissulla Sisiliasta, ja silloin piti ostaa myös pikkuprinsessa-kyltti, koska tulokkaan sukupuolesta ei vielä ollut tietoa, mutta silti hänelle haluttiin hankkia tuliaisia matkalta.

Entisestä mappihyllystä on nyt tullut jampan vaatekaappi, joka sisältää myös lastenkirjoja, ja äipän ja isukin tiivistetyn kotitoimiston. Pentikin nallukka on myös lahja ihanilta ystäviltä vauvakutsuilta. Hyllyn päällä oleva kyltti kertoo pienten poikien olevan tehty etanoista, sammakoista, koiranhännän tupsukoista. Niistä on pienet pojat tehty. Kellon hankin pitämään äitsykän jonkunkaan näköisessä tolkussa siitä, että mitä vuorokaudenaikaa satutaan elämään ja monesko herääminen sille yölle on menossa…

Olennainen osa sisustusta on myös toki sänky, jossa yösyöttövuorossa oleva vanhempi nukkuu. Oletettavasti suurimman osan aikaa se olen siis minä, koska sen talouden toisen aikuisen pitäisi kenties yrittää nukkua, jotta jaksaa käydä töissä…  Yösyöttöjä mukavuuttamaan hankin siis huoneeseen myös keinutuolin ja ihan vaan silmäniloksi sisustustikkaat, missä voi ainakin osaa ukkelin vaatteista pitää kädenulottuvilla.

Että tällainen huone täällä odottelisi. Alahan tulla sieltä.

37+0 Viikot vähenee

Nonniin. Täällä oltaisiin sitten täysiaikaisia. Tai miten ne nyt neuvolassa asian muotoili, että enää tämän jälkeen lapsi ei ole keskonen mikäli päättää nyt alkaa syntymään. Jopa Vau-kirja myöntää, että tässä vaiheessa tulevat äidit (siis muutkin kuin minä) alkavat toivoa raskauden päättymistä. No kidding. Isäpuolella kirjaa varoitellaan, että äiti saattaa kokea ärtyneisyyttä, mielialavaihteluita ja nukkumisvaikeuksia. Ehhehhe. Tässä perheessä näistä kaikista edellämainituista on kyllä kärsitty ihan siitä viikolta 4 saakka, niin että eipä tule enää uutena asiana avokille. Nukkuminen on tosiaan jokseenkin mahdotonta, eikä pelkästään siksi, että vessassa käydään  noin viisi kertaa yössä, jonka lisäksi noin viikon ajan on pitänyt käydä pikku yöpalalla kahden ja viiden välillä, kun kiljuva nälkä pitää muuten hereillä, vaan lisäksi siksi, että sormien ja ranteiden puutuminen (rannekanavan oireyhtymä..?) alkaa olla sitä luokkaa, että unta saa korkeintaan 10 minuutin pätkissä ennen kuin pitää herätä pyörittelemään käsiä. Hieman meinaa hirvittää, että jos tuo puutumisoire ei menekään ohi pikapuoliin synnytyksen jälkeen, niin miten ihmeessä hoidan jamppaa öisin, kun käsistä puuttuu täysin tarttumavoima? Tänään muuten vihdoin ja viimein sain pestyä ja steriloitua ne pullot ja tutit, ja sain todeta, että on se mukava kun valmistajat ajattelevat vain omaa voittoaan eikä lainkaan kuluttajien tyytyväisyyttä, sillä Aventin höyrysteriloijalla sitten sterilisoidaan tasan Aventin pulloja. Eipä mahtunut lahjaksi saatu Ainun 260 ml pullo koneeseen ei. Että voi ärsyttää. Lisäksi tutustuin turvakaukalon säätöihin (ja menetin hermoni), asensin telakan autoon (ja menetin hermoni) ja yritin opetella käyttämään Babybjörniä ( ja menetin hermoni niin, että huusin sille helvetin kapineelle naama punaisena ja päätin jättää opettelun seuraavaan kertaan). Että näissä merkeissä on lähtenyt rv 38 käyntiin. Alla kuvasarjaa siitä, mistä tietää, että perheeseen on tulossa uusi asukas.

Leikkimatto Mamas and Papas Honeybear

Doomoon syöttötyyny

 Aventin pullonlämmitin ja sterilisoija. Drinkki- ja viinilasikaapin uusina asukkaina tuttipullot, tutit ja äidinmaidonkorvikkeet.

 Graco Logico S turvakaukalo, Eisbärchen lämpöpussi ja Mamas and Papas Scrapbook Boys kiemuralelu.

Mamas and Papas Luna-hoitolaukku.

 Saunanlauteiden uusi koriste, eli vauvanamme taattua Ikean laatua. Tulevia kylpyhetkiä altaan laidalla odottelee pikku Ankkanen.

 Syöttötuoli Stokken Tripp Trapp ja lisävarusteena Newborn Babyset.

 Allergisen perheemme Teemu-koira vahtii tulokkaan Mamas and Papas Capria Ripple-sitteriä.

Toiseen wc-hen perustettu hoitopaikka kakkonen (vauvanhuoneessa olevan hoitopöydän lisäksi) kattaa tarvittavat hoitovälineet kuten esim. pyyhkeet, harsot, vaipat jne. joiden lisäksi vessan nurkkaa koristaa silmänilo nimeltä vaipparoskis (mallia Angelcare). Laundry-ämpärin hankin silmällä pitäen niitä tulevia niskakakkojen kyllästyttämiä vaatteita (,joita ei ehkä tee mieli heittää  suoraan muun pyykin sekaan pyykkikaappiin...).

Babybjörn rintareppu. Oletettavasti jää käyttämättä, koska sisältää niin monta remmiä, nippeliä ja nappia, että vaatii todennäköisesti vuodenmittaisen käyttäjäkoulutuksen ennenkuin tajuaa miten kyseinen rakkine toimii.

Ps. Tyypin huone on myös valmis, ja siitä seuraa raporttia myöhemmin.

36+6 Hoitolaukussa

Eilen kotiutumisvaatteita miettiessäni pakkasin myös hoitolaukun ready-to-go-kuntoon. Ostin laukun jo loppukesästä erään nettiliikkeen alennusmyynnistä ja se on Mamas and Papas mallistoa, niin kuin moni muukin hankintani. Laukussa tuli mukana pieni hoitoalusta ja lisäksi siellä on sisällä ”termotasku” maitopulloa varten. Näin jälkikäteen mietittynä laukku ei ehkä kuitenkaan ole maailman käytännöllisin, koska se on sen verran pieni, että jampan kasvaessa mukaan otettavaksi ei kovinkaan suuret lelut tai kirjat mahdu. Lisäksi joudun kyllä itse ehdottomasti edelleen raahaamaan omat tilpehöörini olkalaukussa, koska ne nyt eivät ainakaan hoitolaukkuun mahdu (hyvä kun mahtuvat edes sinne olkalaukkuun..) Tällä nyt kuitenkin mennään ainakin aluksi. Mitä sitten laukkuun kätkeytyy? Jo mainitun hoitoalustan lisäksi laukusta löytyy vaipanvaihtoa varten vaippoja ja puhdistuspyyhkeitä, ruokailua varten pari korviketetraa, tuttipullo ja muutama harso, viihdykkeeksi helistin ja pieni Pupu-kirjanen, sekä vahinkojen varalta vaihtovaatekerta. Kuvasta puuttuu vielä sterilisointiaan odottava Aventin ensitutti, jossa on kätevä muovikorkki tuttiosan suojana, niin se on helppo sujauttaa vaikka laukun sivutaskuun. Harkitsin vielä ujuttavani kassiin ohuen vauvan viltin, niin että kyläpaikoissa voisi tyypin päästää lattialle pois turvakaukalosta, mikäli hän sattuu olemaan hereillä. Ajatuksena olisi pitää kassi aina suunnilleen tuossa varustelutasossa, niin, että ei tarvitsisi kuin napata se mukaan eteisen naulakosta aina lähtiessään. Saa nyt sitten nähdä miten tämä suunnitelma onnistuu. Kertokaa toki, jos huomaatte, että olen kenties unohtanut jotain erittäin oleellista pakkaamatta?

34+5 Ihana nettilöytö ja vauvanhuone sneak peak

Viime viikolla etsiskelin netissä ideoita siihen, millä vielä voisi koristaa jampan huoneen seinää, koska huoneessa tällä hetkellä oleva tapetti on äärimmäisen pliisu, ja muuttoaikeiden vuoksi tapettia ei kannata alkaa vaihtamaankaan. Myöskään kovin paljoa tauluja en seinälle halunnut lisää jo aiemmin harkittujen sydäntaulujen tilalle, koska epäilen, että ukkelin kasvaessa huoneen väritys tulee taas täysin mullistumaan. Erinäisten kuvalinkkien kautta päädyin ihanaisen nettisisustusputiikin Villa Olivian sivuille, ja sieltäpä mukaan tarttui jotain pientä ja mukavaa. Palvelu oli äärimmäisen loistavaa. Heti tilauksen jälkeen sain päivittäin sähköpostia miten tilauksen käsittely etenee, ja maksettuani laskun, toimitettiin tilaus kolmantena päivänä maksusta suoraan postilaatikkoon. Ja vieläpä mitä kauneimmassa paketissa.

Tällainen paketista mm. löytyi. Ajattelin sitten ripustaa ulko-oveen, että kaikenmaailman höntit tajuaa olla rimputtelematta ovikelloa.

Tästä lisää myöhemmin. Jotain pientä siis seinälle…

Muutenkin jampan huone alkaa pikkuhiljaa olla kuosissa. Ensi viikolla toivoakseni saapuu vielä matto HobbyHallista, ja yksi tilaamani sydäntaulu lisää. Aiemmin olen aina tykännyt, että kaikkia esineitä ja asioita pitää olla pareittain. Nyt on jostain kumman syystä alkanut tuntua, että kaikkea pitääkin olla kolme… Tässäpä pientä kurkistusta siihen, mitä huoneesta jo löytyy.

33+2 Hankinnat - part three

Muutama päivä sitten mainitsin ohimennen, että tyypin hankinnat alkavat nyt olla tehtynä. Tiedän, että jotkut taikauskoisimmat hankkivat etukäteen vain minimimäärän tarvikkeita ja tavaroita, mutta allekirjoittanut on sen verran mukavuudenhaluinen, että haluan laitokselta kotiutuessani tulla valmiin ääreen. Uskon, että ensimmäiset viikot täysin erilaisessa elämänrytmissä ovat varmastikin riittävän rankat ilman, että vielä tarvitsisi lähteä juoksentelemaan ympäri kauppoja ja kirppareita vauva kainalossa, varsinkaan, kun oletettavasti joulukuun puolella alkaa olla jo sen verran kylmäkin, että ei välttämättä heti alussa ulos edes tyypin kanssa uskaltane. Tiedän myös, että monet toista lastaan odottavat tuumaavat hankintalistani nähdessään, että puolet tavaroista on turhia, ja että ilman tuota ja tuotakin pärjää. Aivan varmasti pärjääkin, en epäile hetkeäkään. Ovathan omatkin vanhempani aikanaan eläneet kerrostalokaksiossa kahden lapsen kanssa ja ajelleet Datsun sata-aalla aivan tyytyväisenä ilman kaikenmaailman härpäkkeitä. Nyt onkin kyse siitä, että minun  ajattelumaailmani mukaan elämästä ei tarvitse väenvängällä yrittää tehdä hankalampaa kuin se on, jos sitä vain jollakin keinolla on mahdollista helpottaa. Siksipä siis pikkujamppa omistaakin jo ennen syntymäänsä seuraavanlaisia juttuja:

-      Graco-yhdistelmävaunut, turvakaukalo ja telakka

-      Brion pinnasänky. Ja tykötarpeet (= patja, petauspatja, kosteussuoja, lakanoita, peitto, tyyny, viltti, pussilakanoita ja tyynyliinoja, laitapehmuste, mobile, uniliina)

-       Brion hoitopöytä. Ja tykötarpeet (=hoitoalusta, vaipparoskis, säilytyslaatikoita, vaippoja, pesuneste, hoitovoide, puhdistuspyyhkeet, pumpulitikut, sinkkivoide, talkki, pikkupyyhkeitä)

-      harsoja

-      Stokke syöttötuoli ja siihen Newborn-setti

-      sitteri ja leikkimatto

-     ruokailuun imetystyyny, tuttipulloja, ruokalappuja, ruuanlämmitin, pullondesinfiointilaite, pulloharja, aterinsetti ja ruokailuvälineitä, pöytätabletti

-     pesuhetkiin kylpyamme, kylpyammeen jalat, kylvetystuki, liukastumiseste, kylpyankkoja (J), pesulappuja

-      hoitolaukku

-      tutteja ja tuttinauhoja

-      viihdykkeeksi kirjoja, helistimiä, cd-levyjä

-      vaatteita

-      erinäisiäkin sisustustavaroita…

Että tällaista meilläpäin. Kertokaa jos huomaatte, että olen unohtanut tykkänään jotakin oikeasti oleellista. Itse olen ajatellut, että enää olisi hankkimatta äidinmaidonvastikkeet ja apteekkitavaraa.... ja ehkä ihan muutama sisustusjuttu vielä...

32+6 Keinutuolipakkomielle

Minä olen jo vuosikausia kärsinyt pahasta pakkomielteestä, jonka aiheena on ollut keinutuoli. Vaikka muuten olenkin kovasti modernin ja yksinkertaisen sisustuksen ystävä, olen lapsuudesta saakka muistellut lämmöllä mummolan vanhaa, mustaa, kitisevää keinutuolia, jossa sain aina kylässä ollessani kiikkua niin paljon kuin huvitti. Ja minuahan huvitti. Myöhemmällä iällä keinutuolipakkomielle on aina aika ajoin palannut minua kiusaamaan, mutta koska olen asunut milloin missäkin pienessä vuokra-asunnossa tai kituuttanut menemään opiskelijabudjetilla, tai on muuten vaan ollut tuhat tärkeämpääkin asiaa hankittavaksi, on keinutuoli aina saanut väistyä. Nyt kuitenkin olen kesästä saakka antanut itselleni luvan ryhtyä haaveilemaan oikein urakalla ikioman kiikkustuolin hankinnasta, ja milläpä muullakaan (teko)syyllä kuin, että pikkujampan huoneeseenhan on kertakaikkiaan aivan pakko saada keinutuoli, jossa häntä on hyvä ensin syöttää ja sitten keinutella takaisin uneen. Eikö vaan? Yllätyksenä tulikin sitten ao. tuolien hinta. Jopa ihan ne vanhat puiset mummolaversiot maksavat lähemmäs 500 euroa! Koska neliöt asunnossamme eivät hartaista toiveistani huolimatta ole kuitenkaan maagisesti lisääntyneet, jouduin hylkäämään perinteisen mummolatuolin jo siitä syystä, että se ei meille millään mahtuisi. Toisekseen, perinteinen muotokieli ei ehkä aivan muutenkaan olisi istunut muihin sisustusratkaisuihimme. Aikani etsittyäni löysinkin sitten täydellisen yksilön nimeltä Rar-keinu. Valitettavasti kyseistä kaunokaista ei meidän kotikaupungistamme silloin vielä saanut, ja suurena skeptikkona en arvannut tuolia ryhtyä englantilaisesta nettikaupasta tilaamaankaan, vaikka sen sieltä olisi muutaman kympin edullisemmin saanutkin. Epäilin, että matkan varrella laatikko ottaisi kuitenkin sen verran osumaa, että perille saavuttuaan keinu olisi vain lommoinen muisto rakkauteni kohteesta. Mutta mitä kummaa? Syksyn saavuttua sisutuskauppoihin kävi ilmi, että kuulumme tuolin kanssa sittenkin yhteen. Vepsäläinen oli ottanut tuolin valikoimaansa, ja käytyäni vielä muutaman viikon  itseni kanssa neuvottelua ostoksen järkevyydestä ja tarpeellisuudesta (koska hinta ei valitettavasti ollut mikään ihan pieni), tulin  siihen tulokseen, että vuosikausia jatkuneeseen pakkomielteeseeni on nyt vastattava ja tilasin kiikun kotiin. Eilen se sitten tuli. Saako huonekalua rakastaa? Saahan? Jooko?

Kuva lainattu http://pinterest.com/janew/rocking-chairs/

31+5 Hulluttelua

Jotkut bloggaajat tykkäävät piirtää selvät rajat sille, mistä missäkin blogissa saa ja voi jutustella. Tämähän on siis olevinaan raskausblogi, mutta koska turhamaisen naisen syvimpään olemukseen on juurtunut pahanlaatuinen ostoholismi, ei sitä piirrettä mielestäni voi täysin erottaa raskaudestakaan. Ja sitä paitsi, tuleehan ostoholismini tulevaisuudessa vaikuttamaan myös tyypin elämään… tai ehkä niin päin että tyypin elämä tulee vaikuttamaan ostoholismiini… (?) No joka tapauksessa, näin sitä pientä kiikutettiin tulevan mammansa mukana Hulluille Päiville jo toista kertaa elämässään, tosin tällä kertaa tyypin mukanaolon pani merkille huomattavasti selkeämmin kuin keväällä. Hiki valui ja kassit painoivat. Huh huh. Mutta mentävähän se oli. Koska vaatteita ei edelleenkään voi eikä kannata ostaa (hmph!), kun tulevasta vartalonmallista ja koosta ei ole mitään takeita, piti keskittyä muihin ostoksiin. Anopille joululahjaksi hankittiin Pentikin porokynttelikkö ja omalle äidille pakettiin tulee mm. oliivikäsivoidetta ja saippuaa, sekä Aalto-teräsvati. Kotiin hankintoja tuli tehtyä eniten, mutta puolustuksen puheenvuorona kerrottakoon, että Hulluilla Päivillä ko. tuotteet olivat oikeasti huomattavasti edullisempia kuin muualla tai muuhun aikaan… Kotiin siis päätyivät Kartellin Take-valaisimet yöpöydän lampuiksi, Iittalan valkoisia Teemalautasia sarjaa täydentämään, muutama kirkas Kivituikku vanhan kokoelman lisäksi sekä Iittalan Jars-säilytyspurnukoita sokeriastioiksi. Iltojen herkutteluhetkiin mukaan tarttui toki myös monenlaista mussutettavaa, mm. Brunbergin suukkoja. Sisustukseensa hieman pakkomielteisesti suhtautuvana piti tietysti valita ruskeita mokkasuukkoja, jotta ne voi olla mukavasti esillä riitelemättä keittiön tai olohuoneen muun sävymaailman kanssa. Että vähän omituinenko? Minäkö? No totta hitossa. Onneksi mokkapusut mielestäni myös maistuvat parhaimmalle.

Hieman omaatuntoa vihlaisi, että tyypille ei tältä reissulta tarttunut mukaan kuin Lego-säilytysrasia. Mutta toisaalta, viime viikonloppuna hänelle hankittiinkin melkein kaikki tarvittava kerralla. Niistä ostoksista lisää joskus myöhemmin.

Nyt ohjelmassa seuraa ensin hieman vähemmän rentouttavaa kokeiden tarkistusta, mutta illalla voikin sitten lueskella lehtiä kynttilän valossa ja nautiskella alkoholitonta olutta.

30+6 Hankinnat – part two

Viimeistä päivää rv 31:stä viedään ja kyseinen päivähän onkin käynnistynyt hyvissä ajoin. Pikkuherra päätti kirjaimellisesti potkia tulevan äitinsä ylös sängystä aamulla viideltä. Aikani huokailtuani totesin, että jamit senkun jatkuu ja vääntäydyin alakertaan aamukahvin keittoon klo 5.20. Haloo! Sunnuntai-aamuna. Tosi reilua. No seitsemään mennessä olinkin sitten jo tarkistanut yhdet kokeet ja päätin vielä kellahtaa sohvalle unen toivossa ja onneksi menot siinä vaiheessa vähän rauhoittuivat, että sain vielä tunnin verran unta. Pari iltaa on nyt tullut sen verran kovaa tillikkaa tuonne oikeaan kylkeen että itsekseni karjun pikkuotusta lopettamaan. Arvatkaapa totteleeko… no ei. Pahoin myös pelkään, että sitten joulukuun jälkeen nuo aamuherätykset saattavat olla säännöllisestikin tällaisia varhainen lintu madon nappaa -tyylisiä, sillä eivätkös ne väitä, jotka paremmin tietää, että lapsella on sitten mahan ulkopuolellakin se suunnilleen sama rytmi kuin kohdussa, ja jotenkin tuo maaginen kello 4.50-5.00 raja on ollut useampana aamuna (yönä…) täällä jo pidemmän aikaa se herätyksen hetki milloin mistäkin syystä… Hiphei.

No mutta hankinnoistahan tässä piti kertoa. Kuten jo aiemmin mainitsin, ostoholistillahan lähti tämä hankintojen teko liikkeelle heti rakenneultran jälkeen, kun uskalsi jo uskoa, että kyllä siellä joku ihminen majailee, eikä kaikki ole vaan mielikuvituksen tuotetta. Nämä tänään esiteltävät hankinnathan on jälleen kerran sieltä tosi olennaisesta päästä ja hommattu tosiaan  jo hyvän aikaa sitten, mutta nyt vasta sain aikaiseksi niitä kuvailla.

Hyvinkin tärkeä hankintahan ovat pukluliinat. Erityisesti useassa eri värissä, eikö vaan.

Pentikiltä alennusmyynnistä bongasin kesällä hurmaavan valokuva-albumin, johon tavoitteena on yrittää säilöä muistoja ensimmäiseltä vuodelta. Jostain marketin alelaarista puolestaan mukaan on tarttunut Unihiekkaa-cd, josta toivon olevan nukuttamisapua ainakin isukille, joka ei omia äänijänteitään kyllä suostu venyttelemään laulun muotoon.

 Näistä tauluista taisin myös mainita jo aiemmin. Vielä tätä nykyä kaikki taulut seinillämme on musta-valkoisia tai ruskeansävyisiä, mutta tulevaan jampan huoneeseenhan on siis tarkoitus sipaista hivenen vaaleansinistäkin sävymaailmaa.

Pentikin keikalla mukaan tarttui myös tuo pikkuruinen sammakko kun ajattelin, että vaikka ei se otus vielä lelujen päälle ymmärräkään, niin tuo on kuitenkin sen verran  pieni, että ainakin tyyppi voi harjoitella tarttumaotetta sen kanssa. Ja kun kerran jotain uutta niin jotain vanhaakin. Vaikka muuten tykkään modernista ja pelkistetystä tyylistä, niin jostain kumman syystä olen lasten vaatteissa ja joissakin tavaroissakin mieltynyt retrotyyliin. Niinpä metsästin Huutonetistä kuvassa olevan Ainu Hymynaama-helistimen, joka on joskus aiemmin kuulunut äitiyspakkaukseen. Samankaltaisesta vaaleansinisestä retromallin kissahelistimestä (myöskin Huutonetistä) en saanut kuvaa, kun avokki on jemmanut sen johonkin kaappiin (tunkiessaan vielä toistaiseksi piiloon näitä vauvahankintoja). Kuva löytyy kyllä sivulta http://www.doublecheck.fi/cat/product_catalog.php?c=4.

Jo kesällä on myöskin hankittu alla olevat vaatteet postimyyntifirman aleosastolta. Nyt niitä kuvaillessani totesin, että saattaapa vierähtää hyvä tovi ennen kuin niitä pääsee pitämään sillä ovat kyllä kaikki melko isoja. Kuvia katsellessa joku siellä varmaan tulee taas siihen tulokseen, että allekirjoittanut on joku angstinen lapsenvihaaja, kun aikoo pukea jälkikasvunsa mustaan ja harmaaseen, mutta minä taas ajattelen asioista niin, että ihmisten mustaan väriin liittämät synkät mielikuvat on ihan kulttuurisidonnaisia ja opittuja. Joten jampalla tuskin on vielä kovin vahvoja mielipiteitä asiasta. Lisäksi jostain luin, että lapset erottavat aluksi nimenomaan tummia ja selkeitä värejä. Puolustuspuheenvuoro on täten pidetty.

Että tällaisia on jemmailtu kaapin nurkissa kohta kolme kuukautta. Pian pääsee onneksi levittelemään kamoja esillekin, kun tarkoitus on viimeistään äitiysloman alkaessa kolmen viikon päästä ryhtyä laittelemaan huonetta ja tavaroita valmiiksi.