29+4 Rankka päivä

Tänään on ollut rankka päivä. Kai se on taas sitä kohtalon ivaa, että juuri kun pääsee neuvolassa kehumaan, että ihan hyvin menee ja jaksan olla töissä, niin saman tien muuttuu vaivais-akaksi. Tänään nimittäin kipeytynyt polvi on ärhäköinyt oikein urakalla samalla kun liitoskivut ovat yltyneet ihan uusiin ulottuvuuksiin. Nyt alan pikkuhiljaa ymmärtää, miksi kaikki loppuvaiheessa raskaana olevat naiset vaappuvat kuin ankat. Itse olen hissuttanut pitkin koulun käytäviä miniaskelin välttääkseni vielä suurempaa vihlontaa luissa ja ytimissä, mikä vaanii heti jos uskaltaa ottaa vähäkään pidempää askelta, ja ollut näin ollen myöhässä joka tunnilta. Vessassa kun on kuitenkin käytävä tunnin välein, ja nehän sijaitsevat minun näkökantiltani katsottuna kaukana kaukana luokastani henkilökunnan tiloissa. Alkaisi pikkuhiljaa olla helpompaa ottaa itselläkin pampersit käyttöön kuin vaappua kuusi seitsemän kertaa päivän aikana huisin nevadaan asti päästäkseen vessaan. Töistä tullessa marssin vaihteeksi apteekkiin. Tällä kertaa siis hankkimaan polvitukea, jotta kykenisi ainakin hetken verran vielä jatkamaan töissä. Päädyin ostamaan sellaisen sporttimallin neopreenihässäkän, joka oli järjettömän hintainen (38,80e). Toivottavasti osoittautuu hintansa arvoiseksi. Toivoa sietää, että aivan koko loppuaika ei olisi tämän päivän kaltaista. Saattaa muuten pikkuhiljaa huumorinkukka kuihtua. Lisäksi vielä tänään eräs kollegani (kolmen lapsen äiti) tuumaili, että mahani on kuulemma jo alkanut laskeutua. No, enpä ollut ajattelut asiaa, mutta tuon kuultuani ja asiaa tarkemmin pohdittuani, saattoipa kollega olla oikeassakin. Pitääpä oikein vertailla ensi maanantaina taas kun on aika ottaa kuvaa mahasta. Hiukan hämmentyneenä kirmasin sitten tietenkin googlen ihmemaaimaan ottamaan selvää siitä, että tarkoittaako tämä nyt sitä, että tyyppi aikoo puskea maailmaan kymmenen viikkoa etuajassa. Ilmeisesti ei, vaan jotkut muutkin kertoivat vauvan laskeutuneen jo viikolla 31, mutta syntyneen siten kuitenkin ajallaan. Ylimääräinen kyykistely ja rasitus on kuitenkin kertomusten perusteella jätettävä pois. Täytynee olla onnellinen, että melkein siis saavutin tavoitteeni. Raskauden alussa kun sovin itseni kanssa, että salilla käydään ainakin raskauden 30 ensimmäistä viikkoa. 29 ja puoli täynnä, ei se paljosta jäänyt kiinni.

28+4 Uusia oireita

Näin alkavan viikonlopun kunniaksi voisinkin raportoida uusimmat oireeni ja vaivani. Vajaan viikon verran on nyt hetkittäin ilmennyt sellainen olo, että kävellessä tuntuu, että se eräskin paikka tuolla alaosastossa tahtoisi tipahtaa matkan varrelle. Eilen ja tänään oireet ovat olleet pahempia ja niihin on mukavasti yhdistynyt kivuttomat supistukset, eli etenemiseni on varmastikin oikein silmiähivelevää katseltavaa kun hiiviskelen menemään miniaskelin ettei pipari putoaisi tienposkeen ja pitelen kovana pallona pingistävästä mahastani käsillä kiinni. Kyllä. Hyvin sulokasta. Kai nämä nyt sitten ovat niitä paljonpuhuttuja liitoskipuja. Kerrassaan mukavaa. Ilmeisesti tästä olotilasta saa nyt sitten nautiskella aivan loppuun saakka, eli ainakin seuraavat yksitoista viikkoa. Lisäksi viime ja tällä viikolla on ollut taas pari kertaa aiemminkin esiintynyttä nenäverenvuotoa (ilmeisesti raskaus haurastuttaa noita limakalvoja?) ja eilen salitreeniä lopetellessa alkoi eksoottisella tavalla huimaamaan treenin lopussa, vaikka taatusti olin pysytellyt sallittujen sykerajojen alapuolella. Tämän varmistaa armoton hengästyminen, jos yritän tehdä yhtään mitään asiaa rollaattorimummoja nopeammalla tempolla tai jos yritän puhua enemmän kuin kaksi lausetta putkeen. Vaivatonta viikonloppua lukijoille toivottelee vaivainen!