39+1 Kuuraäijä was here

Se oli näemmä kuuraäijä käynyt yöllä täällä meidänkin leveyksillä koristelemassa puut ja maan valkealla. Ulkona paukkuu pikkupakkanen ja maisema näyttää melkein mustavalkoiselta. Meikäläiselle sopisi tällainen talvi. Sopivasti miinuksen puolella ja kuurankukkasten koristama maisema. Enempää pakkasta tai lunta(kaan) en tarvitse. Tässä säässä olisi hyvä odotella kevään saapumista (joka allekirjoittaneella, toisin kuin ilmeisesti muilla, alkaa 1. tammikuuta…). Pikkujampankin saapumisesta on ollut jo jotain merkkejä ilmassa. Aamusella supisteli noin tunnin ajan kymmenen minuutin välein, mutta siihenpä se sitten loppui, ja eivätpä nuo juuri kipeääkään tehneet, eli ei tainnut olla tuosta rupeamasta vielä mitään hyötyä paikkojen kypsyttelyn suhteen. Viikonloppunahan yritin tosiaan muutaman minuutin juosta noita meidän portaita ylös alas, mutta totesinpa hyvin äkkiä, että tällä massalla hajotan itseltäni ennemmin molemmat polvet kuin saan yhtään supistusta aikaiseksi. Se siitä sitten. Olo alkaa olla entistä tuskaisempi, kun ukkeli tuntuu roikkuvan niin alhaalla, että odotan hetkenä minä hyvänsä hänen kurkkaavan ulos… Käsien puutuminen ei oikein mene ohi enää päiväsaikaankaan ja turvotus on nyt lähtenyt leviämään Aku Ankka-räpylöiden lisäksi ylemmäs nilkkoihin ja pohkeisiinkin. Huomenna ohjelmassa olisi viimeinen osteopaatti-käynti ennen synnytystä, ja toivon kovasti, että osteopaattini saisi sekä käsiini jotain eloa, että suostuisi painelemaan jotain akupisteitä, että saisi niitä kunnon supistuksiakin aikaan. Muuten elo alkaa olla aika rauhallista raahustamista vessan ja sohvan välillä. Eilinen kauppareissu meinasi viedä hengen rasittavuudellaan, niin taidan loppuajan suosiolla pötkistellä kämpillä.

35+0 Viis plus miinus kaks on jotain

Uusi viikko uudet kujeet. Tai no tuskinpa sentään, samaa rataa raahustetaan, viikko viikolta vaan vähän vaivaisempana. Närästys pahenee, vessakäynnit tihenee, Nukku-Masa alkaa olla harvinainen vieras, polvet rutisee taakan alla ja uutena oireena on ilmestynyt käsivarsien puutuminen öisin. Kai sitä nyt puutuu kun joku norsu makaa päällä. Viikkoja siis jäljellä oppikirjan mukaan viisi, joskin synnytyshän siis saattaa käynnistyä plusmiinus kaksi viikkoa kumpaan tahansa suuntaan. Eli optimitilanteessa viikkoja olisi jäljellä enää kolme, jos herra päättäisi haluta päästää mammaparan pinteestä ennen kuin koko kroppa sortuu alta, ja pahimmassa tapauksessa viikkoja saattaisi olla jäljellä jopa seitsemän. Ei. Sitä en suostu edes ajattelemaan. Tai no jos nyt vähän ajattelisi, niin sehän tarkoittaisi sitä, että jouluruoka nautittaisiin sairaalassa. Taatusti herkullista, ounastelen.

Viikko syyslomaa on vietetty ja nyt ollaan siis virallisesti äitiyslomalla. Töihin ei siis enää ole palaamista vaikka haluaisikin. Viime viikolla listasin tekemisiä loma-ajalle. Jotain on jo tehty, paaljoon on vielä tekemättä, esimerkiksi;

-      tarvikkeet joulu- ja ristiäiskutsukorttien askarteluun on ostettu

-      suurin osa joululahjoista on ostettu

-      vaatehuone on raivon vimmalla organisoitu siihen kuntoon, että vaunukoppaa mahtuu siellä säilyttämään (eräillä ei siis ole lämmintä varastoa)

-      vaatekaappien siivous ja organisointi on melkein valmis. Kolme jätesäkillistä turhaa roinaa ja kutistuneita vaatteita on jo kuskattu roskiin. Raaskin myös jopa lahjoittaa pois muutamat laukut ja yhdet kengät. Hyvä minä.

-      siskolta saadut jampan vaatteet on haettu kotiin mummilasta ja ne odottavat kokoluokkiinsa järjestelyä

-      sairaalakassi on pakattu (ai miten niin toivon, että lähtö olisi lähellä…?)

-      siltä ei niin kiireelliseltä - osastolta on hoidettu alta pois yhden kirjan lukeminen, koska se oli varausjonon vuoksi pakko palauttaa. (Mikä siinä on, että aina Anna-Leena Härkösen kirjoja lukiessa kuvittelen aina päähenkilön Anna-Leenan näköiseksi, vaikka eiväthän ne mitään omaelämänkertoja ole..?)

Hommat ovat siis erittäin vaiheessa. Tiedänhän minä kyllä, että ei se tyyppi aio suinkaan muuttaa asumaan entisen työhuoneen yläkaappeihin, mutta silti ne nyt vaan on siivottava, koska oletan, että vastaavanlaiseen suursiivoukseen ei tule ehkä seuraavaan kymmeneen vuoteen olemaan aikaa. Ja toisekseen, on ehkä jo korkea aika tyhjentää seitsemän vuotta vanhat kuitti- ja laskumapit roskiin, luopua vuoden 2004 Trendi-lehdistä ja todeta, että ehkä niille muodottomiksi vanuneille rintsikoille ei tulekaan enää koskaan löytymään käyttöä…