34+5 Ihana nettilöytö ja vauvanhuone sneak peak

Viime viikolla etsiskelin netissä ideoita siihen, millä vielä voisi koristaa jampan huoneen seinää, koska huoneessa tällä hetkellä oleva tapetti on äärimmäisen pliisu, ja muuttoaikeiden vuoksi tapettia ei kannata alkaa vaihtamaankaan. Myöskään kovin paljoa tauluja en seinälle halunnut lisää jo aiemmin harkittujen sydäntaulujen tilalle, koska epäilen, että ukkelin kasvaessa huoneen väritys tulee taas täysin mullistumaan. Erinäisten kuvalinkkien kautta päädyin ihanaisen nettisisustusputiikin Villa Olivian sivuille, ja sieltäpä mukaan tarttui jotain pientä ja mukavaa. Palvelu oli äärimmäisen loistavaa. Heti tilauksen jälkeen sain päivittäin sähköpostia miten tilauksen käsittely etenee, ja maksettuani laskun, toimitettiin tilaus kolmantena päivänä maksusta suoraan postilaatikkoon. Ja vieläpä mitä kauneimmassa paketissa.

Tällainen paketista mm. löytyi. Ajattelin sitten ripustaa ulko-oveen, että kaikenmaailman höntit tajuaa olla rimputtelematta ovikelloa.

Tästä lisää myöhemmin. Jotain pientä siis seinälle…

Muutenkin jampan huone alkaa pikkuhiljaa olla kuosissa. Ensi viikolla toivoakseni saapuu vielä matto HobbyHallista, ja yksi tilaamani sydäntaulu lisää. Aiemmin olen aina tykännyt, että kaikkia esineitä ja asioita pitää olla pareittain. Nyt on jostain kumman syystä alkanut tuntua, että kaikkea pitääkin olla kolme… Tässäpä pientä kurkistusta siihen, mitä huoneesta jo löytyy.

33+2 Hankinnat - part three

Muutama päivä sitten mainitsin ohimennen, että tyypin hankinnat alkavat nyt olla tehtynä. Tiedän, että jotkut taikauskoisimmat hankkivat etukäteen vain minimimäärän tarvikkeita ja tavaroita, mutta allekirjoittanut on sen verran mukavuudenhaluinen, että haluan laitokselta kotiutuessani tulla valmiin ääreen. Uskon, että ensimmäiset viikot täysin erilaisessa elämänrytmissä ovat varmastikin riittävän rankat ilman, että vielä tarvitsisi lähteä juoksentelemaan ympäri kauppoja ja kirppareita vauva kainalossa, varsinkaan, kun oletettavasti joulukuun puolella alkaa olla jo sen verran kylmäkin, että ei välttämättä heti alussa ulos edes tyypin kanssa uskaltane. Tiedän myös, että monet toista lastaan odottavat tuumaavat hankintalistani nähdessään, että puolet tavaroista on turhia, ja että ilman tuota ja tuotakin pärjää. Aivan varmasti pärjääkin, en epäile hetkeäkään. Ovathan omatkin vanhempani aikanaan eläneet kerrostalokaksiossa kahden lapsen kanssa ja ajelleet Datsun sata-aalla aivan tyytyväisenä ilman kaikenmaailman härpäkkeitä. Nyt onkin kyse siitä, että minun  ajattelumaailmani mukaan elämästä ei tarvitse väenvängällä yrittää tehdä hankalampaa kuin se on, jos sitä vain jollakin keinolla on mahdollista helpottaa. Siksipä siis pikkujamppa omistaakin jo ennen syntymäänsä seuraavanlaisia juttuja:

-      Graco-yhdistelmävaunut, turvakaukalo ja telakka

-      Brion pinnasänky. Ja tykötarpeet (= patja, petauspatja, kosteussuoja, lakanoita, peitto, tyyny, viltti, pussilakanoita ja tyynyliinoja, laitapehmuste, mobile, uniliina)

-       Brion hoitopöytä. Ja tykötarpeet (=hoitoalusta, vaipparoskis, säilytyslaatikoita, vaippoja, pesuneste, hoitovoide, puhdistuspyyhkeet, pumpulitikut, sinkkivoide, talkki, pikkupyyhkeitä)

-      harsoja

-      Stokke syöttötuoli ja siihen Newborn-setti

-      sitteri ja leikkimatto

-     ruokailuun imetystyyny, tuttipulloja, ruokalappuja, ruuanlämmitin, pullondesinfiointilaite, pulloharja, aterinsetti ja ruokailuvälineitä, pöytätabletti

-     pesuhetkiin kylpyamme, kylpyammeen jalat, kylvetystuki, liukastumiseste, kylpyankkoja (J), pesulappuja

-      hoitolaukku

-      tutteja ja tuttinauhoja

-      viihdykkeeksi kirjoja, helistimiä, cd-levyjä

-      vaatteita

-      erinäisiäkin sisustustavaroita…

Että tällaista meilläpäin. Kertokaa jos huomaatte, että olen unohtanut tykkänään jotakin oikeasti oleellista. Itse olen ajatellut, että enää olisi hankkimatta äidinmaidonvastikkeet ja apteekkitavaraa.... ja ehkä ihan muutama sisustusjuttu vielä...

32+6 Keinutuolipakkomielle

Minä olen jo vuosikausia kärsinyt pahasta pakkomielteestä, jonka aiheena on ollut keinutuoli. Vaikka muuten olenkin kovasti modernin ja yksinkertaisen sisustuksen ystävä, olen lapsuudesta saakka muistellut lämmöllä mummolan vanhaa, mustaa, kitisevää keinutuolia, jossa sain aina kylässä ollessani kiikkua niin paljon kuin huvitti. Ja minuahan huvitti. Myöhemmällä iällä keinutuolipakkomielle on aina aika ajoin palannut minua kiusaamaan, mutta koska olen asunut milloin missäkin pienessä vuokra-asunnossa tai kituuttanut menemään opiskelijabudjetilla, tai on muuten vaan ollut tuhat tärkeämpääkin asiaa hankittavaksi, on keinutuoli aina saanut väistyä. Nyt kuitenkin olen kesästä saakka antanut itselleni luvan ryhtyä haaveilemaan oikein urakalla ikioman kiikkustuolin hankinnasta, ja milläpä muullakaan (teko)syyllä kuin, että pikkujampan huoneeseenhan on kertakaikkiaan aivan pakko saada keinutuoli, jossa häntä on hyvä ensin syöttää ja sitten keinutella takaisin uneen. Eikö vaan? Yllätyksenä tulikin sitten ao. tuolien hinta. Jopa ihan ne vanhat puiset mummolaversiot maksavat lähemmäs 500 euroa! Koska neliöt asunnossamme eivät hartaista toiveistani huolimatta ole kuitenkaan maagisesti lisääntyneet, jouduin hylkäämään perinteisen mummolatuolin jo siitä syystä, että se ei meille millään mahtuisi. Toisekseen, perinteinen muotokieli ei ehkä aivan muutenkaan olisi istunut muihin sisustusratkaisuihimme. Aikani etsittyäni löysinkin sitten täydellisen yksilön nimeltä Rar-keinu. Valitettavasti kyseistä kaunokaista ei meidän kotikaupungistamme silloin vielä saanut, ja suurena skeptikkona en arvannut tuolia ryhtyä englantilaisesta nettikaupasta tilaamaankaan, vaikka sen sieltä olisi muutaman kympin edullisemmin saanutkin. Epäilin, että matkan varrella laatikko ottaisi kuitenkin sen verran osumaa, että perille saavuttuaan keinu olisi vain lommoinen muisto rakkauteni kohteesta. Mutta mitä kummaa? Syksyn saavuttua sisutuskauppoihin kävi ilmi, että kuulumme tuolin kanssa sittenkin yhteen. Vepsäläinen oli ottanut tuolin valikoimaansa, ja käytyäni vielä muutaman viikon  itseni kanssa neuvottelua ostoksen järkevyydestä ja tarpeellisuudesta (koska hinta ei valitettavasti ollut mikään ihan pieni), tulin  siihen tulokseen, että vuosikausia jatkuneeseen pakkomielteeseeni on nyt vastattava ja tilasin kiikun kotiin. Eilen se sitten tuli. Saako huonekalua rakastaa? Saahan? Jooko?

Kuva lainattu http://pinterest.com/janew/rocking-chairs/

31+5 Hulluttelua

Jotkut bloggaajat tykkäävät piirtää selvät rajat sille, mistä missäkin blogissa saa ja voi jutustella. Tämähän on siis olevinaan raskausblogi, mutta koska turhamaisen naisen syvimpään olemukseen on juurtunut pahanlaatuinen ostoholismi, ei sitä piirrettä mielestäni voi täysin erottaa raskaudestakaan. Ja sitä paitsi, tuleehan ostoholismini tulevaisuudessa vaikuttamaan myös tyypin elämään… tai ehkä niin päin että tyypin elämä tulee vaikuttamaan ostoholismiini… (?) No joka tapauksessa, näin sitä pientä kiikutettiin tulevan mammansa mukana Hulluille Päiville jo toista kertaa elämässään, tosin tällä kertaa tyypin mukanaolon pani merkille huomattavasti selkeämmin kuin keväällä. Hiki valui ja kassit painoivat. Huh huh. Mutta mentävähän se oli. Koska vaatteita ei edelleenkään voi eikä kannata ostaa (hmph!), kun tulevasta vartalonmallista ja koosta ei ole mitään takeita, piti keskittyä muihin ostoksiin. Anopille joululahjaksi hankittiin Pentikin porokynttelikkö ja omalle äidille pakettiin tulee mm. oliivikäsivoidetta ja saippuaa, sekä Aalto-teräsvati. Kotiin hankintoja tuli tehtyä eniten, mutta puolustuksen puheenvuorona kerrottakoon, että Hulluilla Päivillä ko. tuotteet olivat oikeasti huomattavasti edullisempia kuin muualla tai muuhun aikaan… Kotiin siis päätyivät Kartellin Take-valaisimet yöpöydän lampuiksi, Iittalan valkoisia Teemalautasia sarjaa täydentämään, muutama kirkas Kivituikku vanhan kokoelman lisäksi sekä Iittalan Jars-säilytyspurnukoita sokeriastioiksi. Iltojen herkutteluhetkiin mukaan tarttui toki myös monenlaista mussutettavaa, mm. Brunbergin suukkoja. Sisustukseensa hieman pakkomielteisesti suhtautuvana piti tietysti valita ruskeita mokkasuukkoja, jotta ne voi olla mukavasti esillä riitelemättä keittiön tai olohuoneen muun sävymaailman kanssa. Että vähän omituinenko? Minäkö? No totta hitossa. Onneksi mokkapusut mielestäni myös maistuvat parhaimmalle.

Hieman omaatuntoa vihlaisi, että tyypille ei tältä reissulta tarttunut mukaan kuin Lego-säilytysrasia. Mutta toisaalta, viime viikonloppuna hänelle hankittiinkin melkein kaikki tarvittava kerralla. Niistä ostoksista lisää joskus myöhemmin.

Nyt ohjelmassa seuraa ensin hieman vähemmän rentouttavaa kokeiden tarkistusta, mutta illalla voikin sitten lueskella lehtiä kynttilän valossa ja nautiskella alkoholitonta olutta.

30+6 Hankinnat – part two

Viimeistä päivää rv 31:stä viedään ja kyseinen päivähän onkin käynnistynyt hyvissä ajoin. Pikkuherra päätti kirjaimellisesti potkia tulevan äitinsä ylös sängystä aamulla viideltä. Aikani huokailtuani totesin, että jamit senkun jatkuu ja vääntäydyin alakertaan aamukahvin keittoon klo 5.20. Haloo! Sunnuntai-aamuna. Tosi reilua. No seitsemään mennessä olinkin sitten jo tarkistanut yhdet kokeet ja päätin vielä kellahtaa sohvalle unen toivossa ja onneksi menot siinä vaiheessa vähän rauhoittuivat, että sain vielä tunnin verran unta. Pari iltaa on nyt tullut sen verran kovaa tillikkaa tuonne oikeaan kylkeen että itsekseni karjun pikkuotusta lopettamaan. Arvatkaapa totteleeko… no ei. Pahoin myös pelkään, että sitten joulukuun jälkeen nuo aamuherätykset saattavat olla säännöllisestikin tällaisia varhainen lintu madon nappaa -tyylisiä, sillä eivätkös ne väitä, jotka paremmin tietää, että lapsella on sitten mahan ulkopuolellakin se suunnilleen sama rytmi kuin kohdussa, ja jotenkin tuo maaginen kello 4.50-5.00 raja on ollut useampana aamuna (yönä…) täällä jo pidemmän aikaa se herätyksen hetki milloin mistäkin syystä… Hiphei.

No mutta hankinnoistahan tässä piti kertoa. Kuten jo aiemmin mainitsin, ostoholistillahan lähti tämä hankintojen teko liikkeelle heti rakenneultran jälkeen, kun uskalsi jo uskoa, että kyllä siellä joku ihminen majailee, eikä kaikki ole vaan mielikuvituksen tuotetta. Nämä tänään esiteltävät hankinnathan on jälleen kerran sieltä tosi olennaisesta päästä ja hommattu tosiaan  jo hyvän aikaa sitten, mutta nyt vasta sain aikaiseksi niitä kuvailla.

Hyvinkin tärkeä hankintahan ovat pukluliinat. Erityisesti useassa eri värissä, eikö vaan.

Pentikiltä alennusmyynnistä bongasin kesällä hurmaavan valokuva-albumin, johon tavoitteena on yrittää säilöä muistoja ensimmäiseltä vuodelta. Jostain marketin alelaarista puolestaan mukaan on tarttunut Unihiekkaa-cd, josta toivon olevan nukuttamisapua ainakin isukille, joka ei omia äänijänteitään kyllä suostu venyttelemään laulun muotoon.

 Näistä tauluista taisin myös mainita jo aiemmin. Vielä tätä nykyä kaikki taulut seinillämme on musta-valkoisia tai ruskeansävyisiä, mutta tulevaan jampan huoneeseenhan on siis tarkoitus sipaista hivenen vaaleansinistäkin sävymaailmaa.

Pentikin keikalla mukaan tarttui myös tuo pikkuruinen sammakko kun ajattelin, että vaikka ei se otus vielä lelujen päälle ymmärräkään, niin tuo on kuitenkin sen verran  pieni, että ainakin tyyppi voi harjoitella tarttumaotetta sen kanssa. Ja kun kerran jotain uutta niin jotain vanhaakin. Vaikka muuten tykkään modernista ja pelkistetystä tyylistä, niin jostain kumman syystä olen lasten vaatteissa ja joissakin tavaroissakin mieltynyt retrotyyliin. Niinpä metsästin Huutonetistä kuvassa olevan Ainu Hymynaama-helistimen, joka on joskus aiemmin kuulunut äitiyspakkaukseen. Samankaltaisesta vaaleansinisestä retromallin kissahelistimestä (myöskin Huutonetistä) en saanut kuvaa, kun avokki on jemmanut sen johonkin kaappiin (tunkiessaan vielä toistaiseksi piiloon näitä vauvahankintoja). Kuva löytyy kyllä sivulta http://www.doublecheck.fi/cat/product_catalog.php?c=4.

Jo kesällä on myöskin hankittu alla olevat vaatteet postimyyntifirman aleosastolta. Nyt niitä kuvaillessani totesin, että saattaapa vierähtää hyvä tovi ennen kuin niitä pääsee pitämään sillä ovat kyllä kaikki melko isoja. Kuvia katsellessa joku siellä varmaan tulee taas siihen tulokseen, että allekirjoittanut on joku angstinen lapsenvihaaja, kun aikoo pukea jälkikasvunsa mustaan ja harmaaseen, mutta minä taas ajattelen asioista niin, että ihmisten mustaan väriin liittämät synkät mielikuvat on ihan kulttuurisidonnaisia ja opittuja. Joten jampalla tuskin on vielä kovin vahvoja mielipiteitä asiasta. Lisäksi jostain luin, että lapset erottavat aluksi nimenomaan tummia ja selkeitä värejä. Puolustuspuheenvuoro on täten pidetty.

Että tällaisia on jemmailtu kaapin nurkissa kohta kolme kuukautta. Pian pääsee onneksi levittelemään kamoja esillekin, kun tarkoitus on viimeistään äitiysloman alkaessa kolmen viikon päästä ryhtyä laittelemaan huonetta ja tavaroita valmiiksi.

28+6 Isyyspakkaus

Eilen tuli taas viikonlopun kunniaksi harrastettua hieman shoppailuterapiaa, kun ei kerran olotila antanut myöten treenatakaan. Vähääkään pidempi askellus kun aiheuttaa suurta tuskaa alakerrassa ja lisäksi pikkuherra on muutaman viime päivän aikana ilmeisesti saanut sen verran voimaa potkuihinsa, että meinaa olla välillä ilmat pihalla kun kunnolla jysäytellään tuonne kylkiseutuun. Siispä oli oiva päivä lähteä hankkimaan tarpeistoa isyyspakkausta varten, ja tällainen siitä sitten tuli.

I love Dad-kietaisubody + pitkähihainen raitabody H&M:ltä ja Rockballadikokoelmalevy tuutulauluiksi.

Vauvanvaimennin osat 1,2 ja 3, eli Ainun tutti, tuttipullo ja apteekin paremmat korvatulpat.

Proteiinipatukoita urheilijaiskälle energiatankkaukseen, kun ruokaa ei enää ehditä tekemään.

Pikkupullo viskiä iskälle ja vaniljasikareita kavereille tarjottavaksi varpajaisiin.

Katerina Janouchin Ensimmäinen vuosi-kirja. Käyttäjänopas isukille.

Vaipanvaihdon harjoitteluun muutama vaippa, ja tuleviin koitoksiin kumihanskat, tervaleijona-pastilleja ja nenäklipsi.

Ja tällainen siitä sitten tuli.

Nyt on taas yhdestä viikosta selvitty hengissä. Huh huh.

27+2 Tylsillä ostoksilla

Voiko shoppailu olla tylsää? Voi, jos ostoslista näyttää seuraavanlaiselta:

-      tukisukat /tukisukkahousut

-      (jälleen kerran) kokoa isompia alushousuja

-      rintaliivien ympäryksen leventäjä (mikä hitto sen virallinen nimi ikinä onkaan?)

Vai mitä tuumaatte? Kun pohkeet alkavat päivän seisomisen myötä muistuttamaan elefantin jalkoja, on todellakin ajankohtaista hankkia tukisukat. Väliäkö sillä, että ne hiostavat ihan helkkaristi, ja kun muutenkin viime viikkoina olen tuntunut alkavan kärsiä jonkinmoisista kuumista aalloista, ne eivät kyllä varsinaisesti tätä asiaa helpota, mutta elämähän on arvokysymyksiä täynnä. Nilkkoihin valuvat pohkeet vai hikiset varpaat? Kas, siinä pulma. Kalsariosastolla olemme siirtyneet koosta 34/36 ensin kokoon 38/40 ja nyt, herraparatkoon, kokoon 40/42. Totaalisen järkyttävää. Jos takapuoli vielä uhkaa levetä, niin loppuraskaus kuljetaan ilman housuja. Isompia en osta. Piste. Rintaliivien osalta tilanne on se, että parisen kuukautta sitten jouduin liiviostoksille tissiosaston kasvettua kuppikoosta A ja AA osastoon B ja B- (tämä on ihan oma kokoluokitukseni tämä bee miinus, mutta kun se toinen nyt kerta kaikkiaan on edelleen pienempi…), mutta ympärys oli silloin vielä säilynyt samana. Nyt ympärys, eli toisin sanoen ihrakerros rintojen alapuolella, on kasvanut niin, että vanhoja seiskavitosia pitää kiskoa hampaat irvessä kiinni. Koska kuppikoko vielä ainakin hetken aikaa menettelee, hankin Lindexiltä sellaiset jatkopalat, jotka saa hakasilla kiinni, ja joilla saan lykättyä leveämpien liivien hankintaa ainakin siihen asti, että siirrymme koossakin seuraavalle lukemalle. Minä se en vaan osaa iloita tuosta rintojen kasvusta niin kuin monet muut tuntuvat tekevän. Käytännössähän se kasvu vaan tarkoittaa sitä, että raskauden (imetyksen) loputtua sinulla on täsmälleen niin monta kokonumeroa liian isot nahkarukkaset entisten rintojesi paikalla, kuin niitä kokoja tässä odotellessa tulee lisää.

VIIKKO 21 – Rakenneultra

Oletteko koskaan lukenut Himoshoppaaja-kirjasarjaa? No jos olette, voin kertoa epäilemättä olevani Beckyn kauan kadoksissa ollut siskopuoli, tai ainakin jotain sinnepäin. Siksipä nämä raskauden 20 ensimmäsitä viikkoa ovatkin olleet tuskaisia myös siinä mielessä, että shoppailuintoa on ollut pakko hillitä. Mammavaatteista kun nyt ei kuitenkaan kannata kasvattaa ihan saman mittakaavan vaatevarastoa kuin tavallisista vaatteista (vaikka voin kertoa, että niitäkin on tullut kiitettävästi hankittua) ja suurinta intohimoani, eli uusia kenkiä, en ole edelliseen postaukseen viitaten uskaltanut hankkia lainkaan lisää. Koska olen myös ikuinen pessimisti, jonka lasi on yleensä ottaen puoliksi tyhjä, en ollut uskaltanut myöskään ryhtyä hankkimaan tulevalle perheenjäsenelle mitään ennen rakenneultraa, jossa halusin varmistua siitä, että kaverilla on oikea määrä päitä ja jalkoja ja käsiä, ennen kuin lähden hommaamaan hänelle housuja ja paitoja ja pikkuruisia asusteita. Keskiviikkona 20.7 koitti viimein se tärkeä päivä. Olin ilmoittanut avokilleni jo etukäteen, että mikäli olisi mahdollista nähdä, haluan tietää sukupuolen ennakkoon. Alun vastaanhangoittelun jälkeen uteliaisuus vei voiton myös hänestä ja niinpä kuultuamme ensin, että kaikki näyttäisi olevan hyvin ja kehittyvän ajallaan, saimme myös kuulla masukin olevan poika. Voi sitä tulevan isän riemua! Hyvä ettei heti rynnännyt kauppaan ostamaan luistimia ja polvisuojia. No, voin kertoa, että itsellä repesi itsehillintä hankintojen suhteen tasan ultrasta ulos lompsiessani ja suuntasinkin samoin tein kotiin kirjoittamaan listaa kaikesta siitä mitä piti hankkia… ja vähän muustakin.