38+6 Ensimmäinen adventti

Mukavaa ensimmäistä adventtia kaikille! Nyt saa siis virallisesti alkaa odottelemaan joulua ja sytyttää ensimmäisen kynttilän. Joskin tässä osoitteessa odotellaan sattuneista syistä jotain muuta saapuvaksi vähän kiihkeämmin, kuin sitä joulua. Maha on pingistänyt jättimäisenä tiiviinä pallona koko päivän, mutta eipä sitten muuta. Ohjelmassa oli vierailu ihanaisen anopin 65-vuotissunnuntaipäivälliselle, ja koska olen kuullut, että tässä vaiheessa viikkoja myös sopiva ähky voisi käynnistää synnytyksen, vetelin hyvällä omallatunnolla kaksi lautasellista pääruokana ollutta paistia ja jälkkäriksi kolmea (!) erilaista kakkua. Heh. Ikään kuin tällainen suursyömäri nyt herkkupöytien äärellä tarvitsisi kummoistakaan tekosyytä vedellä ruokaa kaksin käsin. Minulla on ollut onni, että on siunaantunut anoppi, joka on tosi hyvä kokki ja kaiken muun hyvän lisäksi rento ja mukavakin. Synttäreillä oli myös avokin siskon perhe neljine lapsineen, ja vanhimmat tytöistä odottelevat innolla, että pääsevät lapsenvahtihommiin ja sukkia on kuulemma kudottu monin kappalein. Mahtavaa perhettä kaiken kaikkiaan. Kotiuduttuani vielä kaksi kertaa isomman mahan kanssa kuin lähtiessäni, sytyttelin pari päivää sitten esille laitetut jouluvalot ja kynttilät, ja ajattelin loppuillan fiilistellä sohvalla hämärässä valaistuksessa ja keskittyä toivomaan, että josko sitten ensi yönä toteutuisi se tämän joulun ihme…

nyt sytytämme kynttilän...

 ja loppuun vielä muistutus...

37+3 Joko joko…?

Ja tällä kertaa otsikko ei viittaa synnytykseen, sillä on lienee käynyt jo hyvin selväksi, että tyyppi aikoo majailla yksiössään jonnekin ensi kesään saakka ainakin. Edelleenkin kun kivuliaiden supistusten määrän voi laskea yhden käden sormilla eikä mitään muitakaan viitteitä ulostautumisesta ole ilmoilla. Otsikko viittaakin joulun tuloon. Tässä vaiheessa kun muukin maa(ilma) on ilmeisesti heräilemässä jouluntuloon (lähikaupassa ainakin tänään soiteltiin joululevyä), alkaa meikäläisellä olla jo sen homman suhteen selvät sävelet. Joulukortit on tehtynä, osoitteet etsittynä ja joulupostimerkit ostettuna, eli kunhan vaan sutaisee nimet alle ja kirjoittaa kuoret, niin kortit voikin sujauttaa postin tällä viikolla jakamaan punaiseen kuoreen odottamaan otollista lähetyshetkeä. Hobbyhallin ja Itellan pojat kiikuttivat ihkaensimmäisen oman joulukuuseni kotiin saakka jo pari viikkoa sitten ja nyt se odottaa kokoamistaan parvekkeella (arvatkaapa olinko tiennyt, että nämä kestokuuset pitää itse koota – no en.) ja koristeet on hankittu Stockmannin joulupisteestä jo lokakuun lopussa kun se vihdoin aukeni (minähän kävin huohottamassa joulupisteen laitamilla jo silloin, kun se oli vasta työn alla eikä sinne vielä saanut mennä härppimään). Lahjat on hankittuna ja pakattuna valmiiksi ja torttutaikina odottaa pakkasessa. Kysymys kuuluukin siis, että joko niitä koristeita voisi alkaa levittelemään, vaikka ensimmäinen adventti on joskus vasta milloin lienee…? Eihän tässä koskaan tiedä josko herra kuitenkin päättää tulla ulos ennen toukokuuta, ja siinä tapauksessa ei ehkä enää jaksa eikä kerkeä joulua levittelemään….

Lapsille perinteisen punaista Nalle Puh-kääröä.

Ja aikuisille hopeaista käärettä huopasydämellä ja satiininauhoilla koristeltuna.

36+4 Näin se homma etenee

Tänään on jatkettu tehtävä-listan tehtävien parissa. Alkuviikosta sain vihdoin ja viimein sen miljoonannenkin kaapin siivottua ja järjesteltyä, ja eilen kävimme roudaamassa varastosta vanhoja kamoja jätelavalle, ja ne vielä käyttökelpoiset tavarat, jotka jäävät odottelemaan kirpputori-innostusta, pääsivät asustelemaan äidin ja anopin nurkkiin…

Aamupäivällä kävin siis kaupungilla ostelemassa loppuja joululahjoja, ja nyt ne alkavatkin olla yhtä vaille kaikki hankittuna. Vaikka enhän minä edes kovin monelle joudu lahjaa hankkimaan. Perinteisesti listalla ovat vaan avomies, äiti, anoppi, sisko ja kolme kummilasta. Tuntuu vaan omituiselta kulkea kylillä, kun näyttää että muilla tämä joulutouhuilu ei ole vielä edes alkanut. Kaupoissa ei vielä paukuteta joulubiisejä, eikä tyrkytetä lahjapakkauksissa sitä sun tätä, eikä edes Stockmannin perinteistä jouluikkunaa ole vielä paljastettu. Noh, oletettavasti koko muu maa ei suunnittelekaan linnoittautuvansa ensin synnyttämään ja sitten muuten vaan neljän seinän sisälle joulukuun alusta alkaen.

Joululahjaostosten lisäksi sain tänään askarreltua ne parisenkymmentä joulukorttia, jotka aioinkin. Niiden pitäisi riittää läheisimmille ihmisille, muut saavat tyytyä kaupasta valmiina ostettuihin. Meikäläisen askartelun tulos tuppaa yleensä muistuttamaan ekaluokkalaisen kädenjälkeä, koska hermot eivät riitä tarpeeksi pikkutarkkaan pipertämiseen, mutta ovatpahan ainakin antajansa näköisiä. Nyt kun vielä saisi kaivettua osoitteet esille ja ostettua joulupostimerkit, niin olisi taas yksi tehtävä listalta hoidettuna.

Kauppareissun ohella visiteerasin muuten Alkossakin pitkästä aikaa. Useammassa sisustusblogissa kun on viime päivinä hehkutettu ruotsalaisen Blossa-vuosikertaglögipullon ulkonäköä, joka tänä vuonna sattuu olemaan oikein mukavasti mm. allekirjoittaneen silmää miellyttävä musta, niin täytyihän se käydä oma Blossa-pullo hankkimassa hyvissä ajoin. Juodahan en kyseistä glögiä vielä voi, kun se sattuu olemaan prosenteilla varustettua mallia, mutta kuulemma nuo pullot myydään joka vuosi loppuun ennätysnopeasti, niin piti olla hyvissä ajoin liikkeellä. Jospa sitten joulun kunniaksi pääsisi mukillisen maistelemaankin. Lisää Blossasta mm. täällä http://www.gloria.fi/artikkeli/lifestyle/Juoma/blossa_on_taalla_taas. Koska jouluun asti en malta kuitenkaan glögin maistelua jättää, hankin sitten ruokakaupan puolelta kuvassa näkyvää luomuglögiä, jota voi nauttia sellaisenaan tai lantrailla makunsa mukaan. Tässäpä siis illalle ohjelmaa.