Reaaliaikaan

Tervetuloa seuraamaan raskauspäiväkirjaani. Löysätkää pipoa jo valmiiksi, elämä ei aina ole niin vakavaa.

tiistai 13. joulukuuta 2011

JÄLKIKIRJOITUS

On tullut aika kiittää teitä lukijani. Kun aloitin kirjoittamisen elokuussa, iloitsin kovasti ensimmäisistä neljästä lukijastani, ja nyt teitä on jo yli sata. Raskauspäiväkirjani on toiminut henkireikänäni läpi tähänastisen elämäni hämmentävimmän vaiheen. Toivon, että kirjoituksistani on ollut ainakin jonkin verran iloa tai hyötyä myös teille. Ainakin itse olen saanut mahtavaa vertaistukea kommenttienne ja neuvojenne kautta, ja koen jopa löytäneeni eräänlaisen virtuaalisen ystäväverkoston täällä monista samassa elämänvaiheessa olevista ihmisistä, vaikka emme ole koskaan tavanneet, emmekä edes tunne toisiamme ulkonäöltä. Toivoakseni te uudet blogiystäväni jatkatte myös kirjoittamista synnytyksienne jälkeen. Koska tämä blogi oli tarkoitettu nimenomaan raskausblogiksi, on tullut aika sanoa sille hyvästit. Blogi jää avoimeksi, sillä toivon, että joskus tulevaisuudessa joku toinen yhtä kummissaan raskauden kanssa oleva voisi löytää täältä vastauksen johonkin mieltään askarruttavaan kysymykseen. Turhamaisen naisen tarina jatkuu uuden blogin puolella. Uusi blogi on aihealueeltaan laajempi ja tulee  kertomaan kaikesta, mikä allekirjoittaneen elämässä on tärkeää, mutta ainakin alussa se todennäköisesti tulee enimmäkseen käsittelemään pikkujampan taloon tulon aiheuttamia elämänmuutoksia. Uuden blogin päivitystahti ei kuitenkaan tule olemaan yhtä tiivis, kuin tässä blogissa. Jo alle kahdessa viikossa on nimittäin saanut huomata, että äidin oma aika on aika vähäistä… Tervetuloa siis kaikille seuraamaan tarinan jatkoa osoitteeseen:  http://ladolcevitadisandy.blogspot.com/

(EDIT: Nykyisin pikkujampan elämää seurataan omassa suljetussa blogissaan. )


Tähän lopuksi vielä tuoreen äidin tuntoja kuvaava runo (lainattu täältä http://www.vauvalinkit.com/vauvarunot.html) ja kuvanen meidän ukkelin elämän alkutaipaleelta.

Oman lapsen, pienen linnun, kannoin alla sydämen.
Nyt on onni täydellinen, syliini saan ottaa sen.
Tunnen käden, pienen, hennon, tunnen posken pehmeän.
Voisko olla kauniimpaa kuin alku uuden elämän.
Kiittäen, Sandy

10 kommenttia:

  1. Minä olen kovasti viihtynyt tämän blogin parissa. Erilainen ja hauska kuvaus siltä tärkeältä 9 kuukauden matkalta. Uuteen blogiin ehdinkin jo lukijaksi :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos mukavasta blogista! Oon tykännyt seurata tätä, vaikka meillä onkin melko erilaiset ajatukset monista jutuista - tai ehkä just siks. :) Jatkan seuraamista seuraavassakin blogissa!

    VastaaPoista
  3. Kiva kun laitoit linkin uuteen blogiin! Se on nyt talletettu ja jään odottelemaan jatkoa :)

    Oletkos muuten parantunut vielä eli miten kävi noiden kipujen kanssa?

    VastaaPoista
  4. Löysin blogisi vasta hiljattain ja meni rattoisasti koko viikonloppu kun kahlasin läpi raskautesi. En voi kyllin kiittää niistä nauruista jotka sain ja siitä tunteesta etten ole outo ja yksin. Ihanaa kun joku kertoo asiat niinkuin ne on :) itselläni jatkuu tämä siunattu tukaluus toivottavasti enää max. viikon mutta katsotaan katsotaan... uudesta blogistasi olen tosi kiitollinen, mukava tietää miten vauva-arki teillä lähtee sujumaan. Ihanaa ensimmäistä joulua teidän pikku jampalle <3

    VastaaPoista
  5. Kiitoksia kaikille ihanista kommenteista.
    Verona, sain rääkälitädiltä kolme päällekkäistä antibiottia, ja oireet alkoivat helpottaa heti eka päivän jälkeen, eli jonkun sortin tulehdushan se sitten oli. Pitänee kiittää äitikultaa, joka painosti menemään lääkärille, itse kun ajattelin, että täämä nyt kuuluu asiaan ja näillä mennään seuraavat pari kuukautta...

    VastaaPoista
  6. Kiitos kovasti tästä blogista. Liityin lukijoihin vasta aika myöhään syksyllä, mutta luin kiinnostuneena kaikki kirjoitukset alusta saakka ja odotin jännittyneenä loppuhuipennusta. Itsekään en juuri a) tiedä vauvoista etukäteen mitään ja b) pidä minkäänlaisesta lässyttämisestä, joten tämä oli erittäin virkistävää luettavaa kaikkien raskausblogien joukossa. Hyvää jatkoa teidän perheelle!

    VastaaPoista
  7. Luin vasta muutaman ekan postauksesi ja nyt on semmonen fiilis, että malttaako tässä ihiminen painua nukkumaankaan, ku pittäis tää lukkee postaus postaukselta läpitte! Olet mainio ja sitten ku tän saan luettua ja ellen kuole nauruun tätä lukiessani, ni sata varmasti rynnistän tuhattajasataa seuraamaan jatkoatarinaa!! Maailma tarttee kaltaisiasi <3

    VastaaPoista
  8. Kiitoksia kovasti kommentistasi RuutuRouva, olen otettu. :)

    VastaaPoista
  9. Itse täällä vasta plussailtu ja jotenkin ajatukset harhailevat raskauteen liittyvissä kysymyksissä. Itse olen myös 30+ ja ensimmäistä odotellaan. Oli pakko lukea koko tarinasi kerralla- oli meinaan niin soljuvaa tarinan kerrontaa. Kiitos tästä! Pitääpä kurkatakin seuraavaksi että mitä jatkossa tapahtui =)

    VastaaPoista
  10. Kiitoksia ja Onnea matkaan! :)

    VastaaPoista