Reaaliaikaan

Tervetuloa seuraamaan raskauspäiväkirjaani. Löysätkää pipoa jo valmiiksi, elämä ei aina ole niin vakavaa.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

30+6 Hankinnat – part two

Viimeistä päivää rv 31:stä viedään ja kyseinen päivähän onkin käynnistynyt hyvissä ajoin. Pikkuherra päätti kirjaimellisesti potkia tulevan äitinsä ylös sängystä aamulla viideltä. Aikani huokailtuani totesin, että jamit senkun jatkuu ja vääntäydyin alakertaan aamukahvin keittoon klo 5.20. Haloo! Sunnuntai-aamuna. Tosi reilua. No seitsemään mennessä olinkin sitten jo tarkistanut yhdet kokeet ja päätin vielä kellahtaa sohvalle unen toivossa ja onneksi menot siinä vaiheessa vähän rauhoittuivat, että sain vielä tunnin verran unta. Pari iltaa on nyt tullut sen verran kovaa tillikkaa tuonne oikeaan kylkeen että itsekseni karjun pikkuotusta lopettamaan. Arvatkaapa totteleeko… no ei. Pahoin myös pelkään, että sitten joulukuun jälkeen nuo aamuherätykset saattavat olla säännöllisestikin tällaisia varhainen lintu madon nappaa -tyylisiä, sillä eivätkös ne väitä, jotka paremmin tietää, että lapsella on sitten mahan ulkopuolellakin se suunnilleen sama rytmi kuin kohdussa, ja jotenkin tuo maaginen kello 4.50-5.00 raja on ollut useampana aamuna (yönä…) täällä jo pidemmän aikaa se herätyksen hetki milloin mistäkin syystä… Hiphei.

No mutta hankinnoistahan tässä piti kertoa. Kuten jo aiemmin mainitsin, ostoholistillahan lähti tämä hankintojen teko liikkeelle heti rakenneultran jälkeen, kun uskalsi jo uskoa, että kyllä siellä joku ihminen majailee, eikä kaikki ole vaan mielikuvituksen tuotetta. Nämä tänään esiteltävät hankinnathan on jälleen kerran sieltä tosi olennaisesta päästä ja hommattu tosiaan  jo hyvän aikaa sitten, mutta nyt vasta sain aikaiseksi niitä kuvailla.

Hyvinkin tärkeä hankintahan ovat pukluliinat. Erityisesti useassa eri värissä, eikö vaan.


Pentikiltä alennusmyynnistä bongasin kesällä hurmaavan valokuva-albumin, johon tavoitteena on yrittää säilöä muistoja ensimmäiseltä vuodelta. Jostain marketin alelaarista puolestaan mukaan on tarttunut Unihiekkaa-cd, josta toivon olevan nukuttamisapua ainakin isukille, joka ei omia äänijänteitään kyllä suostu venyttelemään laulun muotoon.

 Näistä tauluista taisin myös mainita jo aiemmin. Vielä tätä nykyä kaikki taulut seinillämme on musta-valkoisia tai ruskeansävyisiä, mutta tulevaan jampan huoneeseenhan on siis tarkoitus sipaista hivenen vaaleansinistäkin sävymaailmaa.


Pentikin keikalla mukaan tarttui myös tuo pikkuruinen sammakko kun ajattelin, että vaikka ei se otus vielä lelujen päälle ymmärräkään, niin tuo on kuitenkin sen verran  pieni, että ainakin tyyppi voi harjoitella tarttumaotetta sen kanssa. Ja kun kerran jotain uutta niin jotain vanhaakin. Vaikka muuten tykkään modernista ja pelkistetystä tyylistä, niin jostain kumman syystä olen lasten vaatteissa ja joissakin tavaroissakin mieltynyt retrotyyliin. Niinpä metsästin Huutonetistä kuvassa olevan Ainu Hymynaama-helistimen, joka on joskus aiemmin kuulunut äitiyspakkaukseen. Samankaltaisesta vaaleansinisestä retromallin kissahelistimestä (myöskin Huutonetistä) en saanut kuvaa, kun avokki on jemmanut sen johonkin kaappiin (tunkiessaan vielä toistaiseksi piiloon näitä vauvahankintoja). Kuva löytyy kyllä sivulta http://www.doublecheck.fi/cat/product_catalog.php?c=4.

Jo kesällä on myöskin hankittu alla olevat vaatteet postimyyntifirman aleosastolta. Nyt niitä kuvaillessani totesin, että saattaapa vierähtää hyvä tovi ennen kuin niitä pääsee pitämään sillä ovat kyllä kaikki melko isoja. Kuvia katsellessa joku siellä varmaan tulee taas siihen tulokseen, että allekirjoittanut on joku angstinen lapsenvihaaja, kun aikoo pukea jälkikasvunsa mustaan ja harmaaseen, mutta minä taas ajattelen asioista niin, että ihmisten mustaan väriin liittämät synkät mielikuvat on ihan kulttuurisidonnaisia ja opittuja. Joten jampalla tuskin on vielä kovin vahvoja mielipiteitä asiasta. Lisäksi jostain luin, että lapset erottavat aluksi nimenomaan tummia ja selkeitä värejä. Puolustuspuheenvuoro on täten pidetty.






Että tällaisia on jemmailtu kaapin nurkissa kohta kolme kuukautta. Pian pääsee onneksi levittelemään kamoja esillekin, kun tarkoitus on viimeistään äitiysloman alkaessa kolmen viikon päästä ryhtyä laittelemaan huonetta ja tavaroita valmiiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti