VIIKKO 10 – Ensimmäinen neuvola

Viikolla kymmenen koitti siis se jännittävä ensimmäinen neuvola. Hiivin paikanpäälle yrittäen tekeytyä näkymättömäksi. Tuntui, että minulla ei ole oikeutta olla siellä kun enhän minä mistään äitihommista ja vauvoista mitään tiedä, ja muut naiset istuivat isot mahat pystyssä reteesti vauvalehtiä lueskellen näyttäen kuuluvansa odotushuoneen kalustoon. The neuvolantäti kutsui minut sisään ja jatkoi jo tutuksi tulleella onnittelulinjalla.  Sitten kyseltiin kuukautiskierrot ja viimeisten kuukautisten alkamisajankohdat ja pyöriteltiin kiekosta esille laskettu aika. Minähän en tietenkään kehdannut tunnustaa, että olin paniikkihäiriöissäni jo käynyt varhaisultrassa ja kuullut kyseisen ennusteen ajankohdasta. Yritin sinnikkäästi selittää tädille epäsäännöllistä kiertoani ja sitä, että LA on todennäköisesti noin viikkoa myöhemmin, koska olen itse jokseenkin varma hedelmöittymisajankohdasta, mutta eihän minua tietenkään otettu kuuleviin korviinkaan. Sitten juteltiin raskauden vaikutuksesta elämään (lue: mikä kaikki kiva on kiellettyä) ja ravinnosta ja hammashuollosta ja tulevista ultrista ja sain lisäksi kotiin täytettäväksi jotain parisuhdekaavakkeita, jotka kuulemma seuraavalla kerralla käytäisiin yhdessä läpi. Aha. Tämäkin oli ihan yllätys. Kiitti vaan kaikki lähipiirin synnyttäneet, kun kukaan ei varoittanut etukäteen, että täällä mennäänkin heti henkilökohtaisuuksiin. Hei, by the way, tämän viikon lopulla huomasin yllättäen mahakivun laantuneen. Tilalle ovat kuitenkin tulleet öinen pissalla ravaaminen  kerran tai kaksi ja alati paheneva turvotus. Neuvolan vaaka näyttikin jo +3 kg raskautta edeltävään aikaan verrattuna, ja auliisti myönsin ottaneeni ystäväni suklaan ja salmiakin avuksi taistelussa nikotiinin vierotusoireita vastaan. Pillifarkut ovat jääneet kaappiin jo pari viikkoa aiemmin ja luottovaatemyyjäni suosiollisella avustuksella olen onnistunut löytämään pari erinomaisesti mahapöhötykseni kätkevää puseroa, joihin pahimpina päivinä olen voinut piiloutua.