VIIKKO 12 – Pullaa ja pullotusta

Ruokahaluni on ilmiömäinen. Ei sillä, etteikö se aina olisi ollut tavallista paremminkehittynyttä sorttia, mutta nyt se on saanut täysin järjettömät mittasuhteet. Esimerkiksi jos joku on tuonut töihin pullaa, en syö yhtä, enkä kahta, vaan ainakin kolme palaa ja niitä on tietenkin edeltänyt erittäin tuhti lounaani. Plussaamisen jälkeen en ole myöskään selvinnyt ymmärtääkseni yhdestäkään päivästä syömättä suklaata ja tämän kaiken lisäksi jonkinlaista välipalaa pitää saada vähintään kahden tunnin välein. Edellä mainituista seikoista johtuen en oikein voinut enää pitää siunattua tilaani salaisuutena lähimmiltä kollegoiltani, vaan erään pullanmussutuksen täyteisen työpäivän päätteeksi pötsi pullottaen tunnustin, mistäpäin tuulee. Reaktiona oli sekalaisia onnitteluja ja häkeltynyttä epäuskoa, sillä tähän astihan olen julistanut erittäin julkisesti olevani niitä ihmisiä, joiden mielestä lapset ovat ihan kivoja keitettyinä tai paistettuina – tai vähintäänkin siten, että heidät saa puolen tunnin päästä puskea takaisin vanhemmilleen. Tiistaina 17.5 oli ensimmäinen neuvolalääkäri – mies tämäkin, niinpä tietysti. Jutut oli ihan mukavia mutta tutkimus oli sen verran kovakouraista painelua ja ronkkimista, että ihan ilman hyvää syytä en kyllä suostuisi siihen uudestaan. Joo, tiedetään, eipä ole paljoa valinnanvaraa ihan lähiaikoina. Kuulemma oli napakka kohdunsuu ja kaikki muukin tuntui olevan sitä mitä piti. Seuraavana päivänä tunnustin myös osteopaatilleni, että meitä pötköttääkin tällä kertaa hoitopöydällä yhden sijaan kaksi. Hoito tulikin taas tarpeeseen, sillä ihan ennakoidustikin jo ennestään tavallista heikompaa tekoa oleva selkäni ei ole reagoinut mitenkään riemusta kiljuen äkilliseen painonnousuun ja hermoratoja painavaan kohtuun. Viime aikoina selkäkipu on alkanut säteillä iskiasmaisesti vasempaan reiteen, joka välillä puutuu kokonaan ja tuntuu siltä kuin raahaisin mukanani jonkun toisen ihmisen ruumiinosaa. Perjantaina osallistuin ensimmäistä kertaa historiassa työporukan kevätjuhlin autolla ja omien prosentittomien siiderieni etikettejä piilotellen. Yllättävän hauska ilta näinkin.