VIIKKO 5 – Pahoja aavistuksia

Viikko käynnistyy tuskaisissa merkeissä. Öisin heräilen piinaavaan mahakipuun, joka tuntuu siltä kuin joku pyörittelisi tikaria vatsanpeitteissä. Joka yö pinnerrän vessanpöntöllä kuvitellen tämän olevan jotain erikoislaatuista vatsatautia ja vaivun viimein tuskanhikiseen horteeseen useiden särkylääkkeiden voimalla. Loppuviikosta mieleeni alkaa hiipiä pahoja aavistuksia laskiessani yhteen edelleenkin tavallista terhakkaammalta vaikuttavan tissiosaston ja öiset mahakipukohtaukset. Tokihan ehkäisy on jätetty pois jo aikapäivää sitten ihan tarkoituksella, mutta koska mitään ei ole kuulunut, olen jo ehtinyt tuudittautua turvallisesti siihen luuloon, että saan jatkaa itsekästä ikiteinimäistä elämäntyyliäni hamaan hautaan saakka. Perjantaina 1.4 teen kotitestin halpistikulla. Tikkuun ilmestyy haaleaakin haaleampi toinen viiva. Yritän kertoa itselleni, ettei noin haalea viiva välttämättä tarkoita yhtään mitään. Silti lähden suosiolla autolla työporukan yhteiseen illanviettoon Stand Up-klubille välttyäkseni virallista ohjelmanumeroa väistämättä seuraavalta epäviralliselta baarikierrokselta. Yöllä jo tutuksi tullut kipu herättää jälleen. Lauantaiaamuna 2.4 herään aikaisin tekemään edellispäivänä apteekista haettua kalliimpaa raskaustestiä. Vahtaan tikkua herkeämättä koko testin edellytetyn valmistumisajan, mutta suljen silmäni juuri ennen tuloksen varmistumista. Varovasti tirkistelen ripsipidennysteni lomasta tikkuun ilmestynyttä tekstiä, joka peruuttamattoman varmasti määrittelee elämäni jokaisen minuutin tästedespäin: Raskaana. Gravid. 2-3 viikkoa. Niin siinä lukee. Menen pihalle ja istahdan portaille sytyttäen tupakan tietäen samalla sen olevan viimeiseni – ainakin pitkään aikaan.