VIIKKO 18 – Niin kuin jäitä polttelisi

Kesäloma jatkuu ja samoin kauniit ilmat. Muut lomalaiset istuvat ilta illan perään terasseilla kuplivaa tai kuohuvaa nauttien ja arvatkaapa mitä minä teen. Istun sisällä säleverhojen takana auringolta ja ampiaisilta piilossa ja surffailen netissä perehtyen lastenvaunujen ja –rattaiden moninaisiin ominaisuuksiin. Käytiinpä nimittäin kesän alussa avokin kanssa ihan vaan ohimennen Lastentarvikkeessa ajatuksena vähän silmäillä vaunumalleja ja hintoja, mutta päädyimme luikkimaan sieltä lopulta aika sähäkkäästi ulos naamat punaisina. Ystävällinen myyjätyttö kun erehtyi lähestymään meitä ja tarjoamaan apua. Tilanne sujui kutakuinkin näin. –Voisinko auttaa? Haluatteko katsella jotain erityisesti? – Tuota noin, joo. Mää haluaisin sellasen jutun, jonka voi sitte klikata kiinni suoraan niihin renkaisiin, tai mitkä ne nyt on… - Siis anteeksi..? – No sellasen jutun, missä sitä lasta kannetaan ja sitte sen voi kiinnittää niihin kärryihin. Myyjätyttö nostaa hämillään läheisestä vaunusta pehmeää kantokoppaa ja kysyy, että tallaistako tarkoitan. Siinä vaiheessa jo omaan avuttomuuteni tuskastuneena raahaan myyjän toiseen päähän liikettä ja osoittelen turvakaukaloita, että eiku tommonen, mutta se pitäis saaha suoraan kiinni noihin ja sohin läheiseen kärrynrunkoon päin… Kun tilanne oli jonkin aikaa jatkunut yhtä absurdina päätin kahmaista vinon pinon eri valmistajien esitteitä mukaan ja painelin ulos ovesta mutisten palaavani asiaan myöhemmin. No, ei oppi ojaan kaada. Tällä hetkellä, kesän opiskeltuani, tiedän, että olin siis hankkimassa turvakaukaloa, jonka saa klick on-mekanismilla liitettyä suoraan kärryn runko-osaan travel systemiksi. Huh, tätä termiviidakkoa. Nyt kun vielä keräisi riittävästi rohkeutta palatakseen jonain päivänä kyseiseen liikkeeseen. Muuten aika sujuu kuin jäitä polttelisi. Tuntuu, että raskautta on edessä vielä miljoona vuotta. Nukkumisesta on kesän myötä tullut lopullisesti pelkkä haavekuva, kun maha on tiellä ja selkää särkee ja hikeä puskee ja vessassa saa ravata aina juuri silloin kun kuvittelee nukahtavansa.