VIIKKO 8 – Siellä se on

Maanantaina 18.4 illalla kello kuuden aikaan suuntaamme avokkini kanssa yksityiselle gynekologiselle lääkäriasemalle. Siellä vastassa on äärimmäisen mukava ja rennonrempsakka herra, joka hieman onnistuu liennyttämään hermostustani siitä, että olen juurikin ensimmäistä kertaa elämässäni joutumassa miesgynekologin ronkittavaksi. Tähän asti olen sinnikkäästi ollut sen koulukunnan naisia, että nainen naisen tuntee janiinpoispäin. No tällä kertaa on sen verran isot asiat puntarissa, että ei auta valittaa. Housua sermin taakse ja tuohon noin pöydälle ja mies voi istua siihen viereen…Joo, tuossa se nyt on…ihan oikeassa paikassa näyttäisi olevan..ja tuossa sykkii sydän…lääkäri jutustelee menemään. En näe avomieheni kasvoja, mutta epäilen, että saattaa olla pala kurkussa tai tippa linssissä tai jotain. Sen verran hartaasti hän on tätä hetkeä toivonut. Itse en oikein osaa eläytyä hetkeen, olen vain niin helpottunut tiedosta, että munasarjani ei parhaillaan pullistele räjähtämistilassa helvetin esikartanoon viittaavista kivuista huolimatta. Lääkärisetä printtaa pari kuvaa sammakonkutua muistuttavasta otuksesta ja kertoo lasketun ajan olevan mahdollisesti 1.12. Kuulemma vaikea sanoa vielä tässä vaiheessa tarkemmin, ja voi olla, että asia tulee myöhemmin muuttumaan. Kysyessäni vielä kivuista ja järkyttävästä turvotuksesta, joka iltapäivisin saa minut näyttämään siltä, että olisin seitsemännellä kuulla enkä suinkaan seitsemännellä viikolla raskaana, lääkäri sanoo, että se menee kyllä ohi – sitten viimeistään yhdeksän kuukauden päästä. Kiva, kiitos. Setä vielä muistuttaa, että sikiö on maailman nopeimmin kasvava kasvain, jota me naiset kasvatamme sisällämme, ja että väkisinkin se aiheuttaa myös kaikkia vähemmän toivottuja sivuvaikutuksia. No näistäpä kuulettekin sitten lisää myöhemmin. Tapauksen kunniaksi haemme take out-ruokaa kotimatkalla ja juhlistamme sitä, että seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeen meistä on tulossa tulossa perhe. Loppuviikosta maltan töin ja tuskin olla kertomatta uutista kampaajalleni, joka muuten kyllä aina kuulee ensimmäisten joukossa elämäni käänteet. Viikonloppuna tulee vietettyä ehkä tähänastisen elämäni rauhallisinta pääsiäistä.