VIIKKO 17 – Lomailua ja neuvola

Rauhaisa sateen täyttämä lomaviikko. Keskiviikkona oli neuvola, joka kesälomakaudesta johtuen oli eri paikassa kuin missä yleensä olen käynyt. Arvatkaapa löysinkö suosiolla perille. No en. Kun olin melkein puoli tuntia hortoillut ympäriinsä löytämättä oikeaa osoitetta ja minulle varatun ajan vääjäämättä lähestyessä meinasin kirjaimellisesti pillahtaa itkuun. Minä. Joka. En itke. Koskaan. Saatuani vihdoin eräältä vastaantulijalta oikeaan osuneita neuvoja tien valinnassa saavuin lopulta huuli väpättäen neuvolaan juuri kun nimeni huudettiin. Täti olisi varmaan purskahtanut nauruun naamatauluni nähdessään ellei olisi ollut niin rautainen ammattilainen raskaana olevien naisten mielialan vaihtelujen suhteen, että otti minut vain tyynesti peremmälle. Tällä kertaa ruodittiin niitä aiemmin mainostamiani parisuhdekaavakkeita ja toisia alkoholinkäyttöä kartoittavia kaavakkeita. Myönnetään, että olin hieman kaunistellut vastauksiani niiden jälkimmäisten osalta. Tulin nimittäin kysymyksiä ja vastausvaihtoehtoja ja niistä saatavia pisteitä lukiessani siihen tulokseen, että jos vastaan kaikkeen rehellisesti, tuleva lapseni otetaan minulta pois jo ennenkuin se on syntynyt. Epäilen, ettei kaavakkeiden laatijoilla ole minkäänlaista hajua siitä, minkälaista elämää me nykyajan kaksi-kolmekymppiset viikonloppuisin vietetään, ja että jos kaavakkeita hieman päivitettäisiin nykyajan olot huomioivaksi, menisivät myös pisterajat uusiksi. No, eipä siitä sen enempää. Hemoglobiniinin todettiin hieman tippuneen, mutta ei mitenkään hälyttävästi. Painoa sen sijaan oli tullut roppakaupalla lisää. Vaaka näytti nyt +63,8kg. Yhteensä siis kuusi kiloa ja 800 grammaa raskautta edeltävään aikaan. Huhhuh. Kuunneltiin myös doplerilla pikkujannun sydämenääniä. Koska kohtuni on taaksepäin kallistunut ja istukka kiinnittynyt etuseinämään, ei aiemmilla neuvolakäynneillä ole saatu ääniä kuuluviin. Nyt kuitenkin tasainen, ultrakäynneistä jo tutuksi tullut kiihtynyt viuh viuh viuh alkoi kuulumaan melkein saman tien.  Perjantaina vietimme suosiolla kaupunkijuhannusta keskittyen jälleen kerran syömäpuoleen. Loppujuhannus sujuikin mukavasti sohvanpohjalla ähkyä potiessa.