VIIKKO 24 – Paluu arkeen

Loppuu se pitkäkin loma. Keskiviikkona 10.8 oli edessä paluu työmaalle. Koska keväällä en kertonut tulevasta perhetapahtumasta muille kuin pomoille ja lähimmille työkavereilleni, päätin ensimmäisen päivän kunniaksi pukeutua sen verran piukkaan paitaan, ettei jäisi kenellekään epäselväksi, että onko tuo nyt vaan syönyt aika paljon makkaraa kesän aikana, vai onko se raskaana. En ole suuri halailujen ja tyhjänpäiväisen lässytyksen ystävä, joten ajattelin, että hoidetaan nyt sitten se kyseinen osasto kerralla pois päiväjärjestyksestä, niin, ettei tarvi pitkin syksyä ihmisille vastailla samasta aiheesta. Ällistyneistä ilmeistä päätellen keväinen turpoamiseni oli pantu pullansyönnin piikkiin ja koko päivän sainkin vastailla erinäisiin vauvantuloa ja äitiyslomalle jääntiä koskeviin uteluihin ja lisäksi myöskin jouduin vastaanottamaan muutamia epämääräisiä halauksia. Vika lienee minussa, kun ajattelen, että halaus on sen verran intiimiä kontaktia, että se kuuluu vain oikeasti toisilleen läheisille ihmisille. Oppilaat saapuivat seuraavana päivänä ja onnitteluita, sekä kauhistuneita ”et sää saa jättää meitä” kommentteja sateli. Viikon loppuun mennessä maha on kasvanut aivan infernaalisiin mittasuhteisiin ja avokkinikin pohdiskeli avoimesti ääneen, että kun sen tyypinhän pitää vielä kuusinkertaistaa painonsa (no toivottavasti ei ihan…), niin kuinka iso tuosta vielä tulee. Jep jep. Jää nähtäväksi.