Reaaliaikaan

Tervetuloa seuraamaan raskauspäiväkirjaani. Löysätkää pipoa jo valmiiksi, elämä ei aina ole niin vakavaa.

perjantai 19. elokuuta 2011

VIIKKO 11 – Tutkimuseläin

Tiesittekö kuinka paljon raskaana olevaa naista tutkitaan raskauden aikana? Etenkin, jos satutte olevaan jo yli kolmekymppisiä kuten allekirjoittanut. No minä en tiennyt. Joka neuvolakäynnillä joudut pissaamaan purkkiin, mistä sitten tutkitaan jotain valkuaisarvoja ja sokereita (onko ne sama asia? ei voi tietää.) sekä lisäksi sinut punnitaan (augh!), verenpaineesi mitataan ja sormeesi tökätään neulalla hemoglobiinin määrittämiseksi. Verenpaineet kun tuppaavat nousemaan ja hemoglobiini vastaavasti laskemaan raskauden aikana, ja siksi niitä pitää seurata. Ettei tulisi raskausmyrkytys eikä anemia. Ja sitä painoakaan ei kuulemma tarvitsisi ensimmäisen kolmen-neljän kuukauden aikana tulla lainkaan (hah!) ja senkin jälkeen maltillisesti maksimissaan +400 grammaa viikko ja niin, että sellainen 9-13 kg on normaali koko raskauden aikainen painonnousu. Kyllä, voin kertoa, että mikäli oma kasvuni jatkuu tätä hyvin alkanutta tahtia niin komeasti paukkuvat yli tätien määrittelemät rajat. No yllä mainittujen lisäksi tulevat vielä neuvolalääkärin hurmaavat sisätutkimukset (joista lisää myöhemmin) ja muut erinäiset tutkimukset, joista tällä viikolla oli edessä verikoe kromosomipoikkeaman määrittelemiseksi. Tämä kyseinen testi on kyllä vapaaehtoinen, mutta epäilenpä, että suurin osa meistä yli kolmekymppisistä ensiodottajista haluaa testin tehdä. Verikoe sinänsä ei ollut millään tavalla normaalista poikkeava proseduuri ja rasittava se oli lähinnä siinä mielessä, että joutui raahautumaan kunnallisen terveysaseman labraan ja odottelemaan siellä hyvän tovin, kun muutakin tekemistä olisi ko. ajalle varmasti löytynyt. Verikoe yhdessä myöhemmin tehtävän ultran kanssa siis antaa viitteitä sikiön mahdollisesta kromosomipoikkeamasta ja antaa näin tuleville vanhemmille vielä mahdollisuuden harkita raskauden keskeyttämistä. Tällä viikolla en muuten enää malttanut pitää salaisuutta ihan vaan omana tietonani, vaan vuodatin uutisen ripsihuoltajalleni samalla kun utelin, että missähän vaiheessa hoitopöydällä ei enää kykene huollon vaatimaa puoltatoista tuntia selällään pötköttämään. Lohduttava tieto oli se, että en ole maailman (enkä kotikaupunkini) ainoa turhamainen mother-to-be, sillä kuulemma juuri edellispäivänä oli viimeksi käynyt viimeisillään raskaana oleva nainen laitattamassa ”synnytysripset” kohdilleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti