36+3 Nimenantopolitiikkaa

Varmaan kaikki muutkin tulevat vanhemmat pähkäilevät saman ongelman kanssa. Mikä antaa lapselle nimeksi? En sentään usko olevani ainoa, jonka mielestä kyseinen päätös on valtavan suuri. Joutuuhan tyyppi sitten elämään nimensä kanssa koko loppuelämänsä (ellei sitten koe sitä niin karmeaksi, että turvautuu nimenvaihtoon täysi-ikäistyttyään). Mitä kaikkea pitää ottaa huomioon? Haluaako, että nimestä voi muotoilla lempinimen? Oma nimeni esimerkiksi on nelikirjaimisena ollut sen verran lyhyt, ettei minulla ole koskaan ollut varsinaisesti lempinimeä, ja joskus aikoinaan olisin sellaista kaivannut. Haluaako, että nimi on perinteikkään suomalainen? Ymmärtääkseni vanhat kunnon Hilmat, Ainot, Reinot ja Maunot ovat taas kovasti suosiossa. Vai haluaako kenties, että nimi on kansainvälinen, ja jos haluaa, niin mille kaikille ääntämistavoille nimen olisi hyvä taipua? Minkähän ikäisiä mahtavatkaan nyt olla ne Ridge ja Brooke, joista oikein uutisoitiin silloin joskus yhdeksänkymmentäluvulla, kun jotkut vanhemmat päätyivät lapsensa Kauniiden ja Rohkeiden mukaan nimeämään…? Ja onkohan heitä kutsuttu ikänsä Ritkeksi ja Rookeksi? Ainakin omalla luokallani koulussa ollut Cheryl sai kokea kovan kohtalon kouluaikana opettajien nimitellessä häntä Seryliksi ja Siryliksi ja milloin miksikin. Entä pitääkö nimessä olla mukana suvussa kenties kulkeneita nimiä? Mitä jos haluaa tehdä lapsestaan Jason Matthew’n, mutta suku vaatii, että kyllä se Martti on niin monta sukupolvea kulkenut suvussa, että kyllä se on pojan nimeen laitettava mukaan…? Jason Martti Matthew’han sointuukin niin kauniisti yhteen. (Älkää nyt luulko siellä, että jampasta on tulossa Jason Matthew, kyseessä oli vaan esimerkki…) Ja entä sitten miltäs se hepun naamataulu näyttää maailmaan tullessaan? Jos hän ei sitten näytäkään yhtään nimeltä, johon on viikkokausien pohdiskelun jälkeen päädytty? Pitääkö olla pitkä liuta varanimiä mietittynä valmiiksi? Sairaalan esitietolomakkeeseenhan piti hätäkastetta varten laittaa nimiehdotukset. Meillä homma hoitui niin, että allekirjoittanut otti kalenterin kauniiseen käteen ja alkoi listata mahdollisia nimiä ensimmäiseksi ja toiseksi nimeksi, ja kun homma oli valmis, avokki kävi listan läpi viivaten yli kaikki nimet, mitkä ei hänen mielestään tulleet kuulonkaan. Lopuksi keskustellen päästiin lopuista (harvoista) nimistä yhdistellen kahden nimen yhteisymmärrykseen. Nähtäväksi jää, meneekö homma uusiksi tyypin ulostauduttua, jos hän alkaakin vaivihkaa sitten muistuttaa Erkkiä tai Paavoa tai…