37+2 Paha päivä

Tänään on paha päivä. Masentaa oikein urakalla ja mikään ei huvita. Tekisi mieli kelata ajanlaskua 37 viikkoa taaksepäin ja perua koko homma. Käsivarttakin särkee aamulla otetun influenssapiikin jäljiltä. Jotkut muutkin ovat blogeissaan pohtineet sitä, miten he ovat raskauden myötä muuttuneet. Minusta tuntuu aina välillä siltä, että vanhasta minästä ei ole jäljellä kuin pahapäisyys ja vastarannankiiskisyys. Ulkonäkö on täysin muuttunut, ja se helmikuinen meikäläinen on hautautunut jonnekin kahden kaksoisleuan ja 18 ylipainokilon alle. Ihrakasan koristeensa vielä tuntuu olevan selluliittia vyötäröltä nilkkoihin saakka, joka tuskin koskaan tulee enää kuvioista häipymään. Lihaskunto on rapistunut ja aerobinen kunto on täysin nollassa. Juuri tällä hetkellä tuntuu, että mistähän kuusen kolosta sitä jaksaa enää ikinä kaivaa motivaatiota tehdä itselleen jotain. Väsymys on unettomuuden takia sitä luokkaa, että jos nyt pitäisi lähteä synnyttämään, niin imukuppi- tai leikkuuhommiksi kyllä menisi, kun en kyllä yhtään ponnistusta jaksaisi saada aikaiseksi. Mitään ei voi enää tehdä koska missään asennossa ei ole hyvä olla raajojen puutumisen vuoksi (kyllä - se koskee nyt jo jalkojakin) eikä lähikauppaa kauemmas voi enää kotoaan poistua, kun vessaan pitää päästä 20 minuutin välein. Peilistä katsoo joka aamu oopperan kummitus, kun naama on kalpeaakin kalpeampi kaiken liikunnan ja ulkoilun jäätyä kuvioista jo monta kuukautta sitten ja viime viikolla nypin loput ripsenpidennyksetkin törröttämästä, kun rv 31 käynnin jälkeen totesin, ettei hoitopöydällä pysty enää makaamaan. Hilpeätä keskiviikkoa siis kaikille. Toivottavasti teillä muilla sujuu vähän paremmin.