Reaaliaikaan

Tervetuloa seuraamaan raskauspäiväkirjaani. Löysätkää pipoa jo valmiiksi, elämä ei aina ole niin vakavaa.

perjantai 18. marraskuuta 2011

37+4 Vauvalehden Raskaustesti

Nyt kai oltaneen jo niillä viikoilla, mistä alkaen Vauva-lehdessä useimmiten raskaustestejä on tehty. Tässäpä siis oma versioni.

Söin mitä vaan, suolaista ja makeaa

Kyllä vaan, molempi parempi, mutta ehkä suhteessa 2/3 makeaa ja 1/3 suolaista. Varsinkin ensimmäisellä kolmanneksella tuli ahmittua järjettömiä määriä salmiakkia (ei puhettakaan, että olisin pysynyt suositusarvojen rajoissa) ja sen jälkeen päivittäinen suklaa-annos on ollut välttämätön. Myös jäätelöä on mennyt litratolkulla. Mitään kovin kummallisia mielitekoja ei ole ollut, paitsi että viimeisellä kolmanneksella olen järsinyt melkein joka ilta raakaa lanttua. Tiedättehän, tyyliin alakoulun juurespalat…

Kahvin tuoksukin sai minut voiman pahoin

Ei ole saanut. Jos kerran mummu on opettanut jo kolmevuotiaana kahvinjuojaksi, niin kyllä siihen varmaan vähän enemmän tarvitaan kuin yksi raskaus, että minun ja kahvin tiet eroaisivat. Eka kolmanneksella join ehkä himpun verran vähemmän kahvia kuin normaalisti, mutta nyt ollaan kyllä palattu normaaliin kolmeen neljään kupilliseen (lue: mukilliseen) päivässä. Voi siis olla, että pikkujamppa kärsii elämänsä eka päivät kofeiinista vieroittautumisoireita.

Olisin voinut nukkua aamusta iltaan

Eka kolmanneksella olin koko ajan todella väsynyt, ja töiden jälkeen oli pakko ottaa aina päiväunet. Kunnolliset yöunethan osaltani katosivat heti toiselta raskausviikolta alkaen kohdun kasvamisen aiheuttaman epämukavuuden tunteen ja yöllisten vessareissujen vuoksi. Epäilemättä hormonit ovat kuitenkin saaneet aikaan sen, että aamuisin ei kuitenkaan ole olut vaikeaa nousta ylös, vaan olen noussut pirteänä kuin pikkulapsi, vaikka takana olisi noin viiden tunnin yöunet viidellä vessareissulla ja yhdellä syömäreissulla pätkittynä.

Suonenvetoa, närästystä, turvotusta. Kaikkea löytyi.

Kyllä vaan. Kaikki mahdolliset kuviteltavissa olevat raskausoireet ja vaivat on kyllä kärsitty ja varmaan kehitetty muutama ihan ennenkuulumatonkin sellainen. Yksi ainoa oire on loistanut poissaolollaan. Koko raskauden aikana en ole voinut pahoin, vaikka ihan eka viikkoina jotkut tuoksut (esim. astianpesukoneen löyhähdys kun se on täynnä pesemättömiä astioita) sai aikaan lievää etomisen tunnetta.

Tunsin itseni seksipommiksi

Hah. Alkuraskaudesta vihasin taikinalöllön kaltaiseksi muuttunutta mahaani, keskiraskaudesta vietin erinäisiäkin hetkiä maaten lattialla ja pillittäen karmeaa ulkonäköäni ja nyt loppukolmanneksella olen vain turtunut muumimaiseen habitukseeni. En ole millään voinut käsittää joidenkin raskaana olevien hehkutusta rintojen kasvusta, tai ainakin meikäläisellä se mahan kasvu on kyllä ollut suhteessa vielä niin paljon suurempaa, että ne rinnat näyttävät mahan rinnalla edelleen yhtä pieniltä kuin ennenkin. Elleivät peräti pienemmiltä. Tällä hetkellä on myös menossa kova kisa siitä, että aamuna minä hyvänsä vetäisen vaakaan isommat lukemat kuin avomieheni, niin kyllä siitä on erotiikka kaukana.

Paino siirtyi uusille kymmenluvuille

Kyllä kahdesti. Ennen raskautta paino alkoi viitosella, nyt seiskalla. Ellei tyyppi suostu kohta tulemaan ulos, saattaa paino pian alkaa kasilla. Siunaa ja varjele, ettei näin pääse käymään…

Tunteet ovat olleet pinnassa

Kärttyisyys on kyllä lisääntynyt potenssiin kymmenen ja varsinkaan ensimmäisinä kuukausina äkkiseltään alkanut tupakkalakko ei varsinaisesti helpottanut asiaa. Mitään vaippamainositkuja en kyllä edelleenkään ole harrastanut, niin kuin monet ilmeisesti tekevät.

Hyvä äiti imettää pitkään

Täysin eri mieltä. Mielestäni hyvä äiti hoitaa lasta hyvin, mikä tarkoittaa perustarpeisiin ja turvallisuuden tunteisiin vastaamista. Vauva ruokitaan, vaatetetaan, kylvetetään ja häntä hellitään ja rakastetaan. Mikäli äiti kokee imetyksen hankalaksi tai vastenmieliseksi uskon sen heijastuvan muuhunkin huolenpitoon ja näkyvän käytöksessä, minkä vauva vaistoaa. Siksi äitien tulee mielestäni tehdä asiat itselleen sopivalla tavalla ja pitää myös itsestään ja omasta jaksamisestaan hyvä huoli, jotta hän voi sitten tarjota parasta mahdollista huolenpitoa lapselleen. Myöskin tutkimustulokset (täys)imetyksen antamasta suojasta infektioita yms. vastaan ovat hyvinkin eriäväisiä riippuen tutkimuksesta, ja usein käytäntö on osoittanut, että vaikka äiti on imettänyt lastaan hyvinkin pitkään, tämä saattaa silti kärsiä lukuisista allergioista ja sairauksista ja vastaavasti korvikkeella kasvanut lapsi voi yhtä hyvin olla aivan terve. En ylipäätään ymmärrä valloillaan olevaa marttyyriäiti-meininkiä, jossa äidin täytyy lapsen synnyttyä täysin unohtaa itsensä ja omat tarpeensa ja uhrautua kaikessa lapsen ja perheen hyväksi. Uskon, että hyvässä parisuhteessa vanhemmat voivat jakaa vastuuta perheessä niin, että kaikilla sen osapuolilla on hyvä olla.

Olen suunnitellut synnytykseni

En ole. En ole myöskään kirjoittanut synnytystoivelistaa sairaalaan, koska se kuulostaisi suunnilleen tältä. 1. Toivon selviäväni synnytyksestä hengissä. 2. Toivon, että en repeäisi kovin pahasti. Ja siinäpä se. Uskon, että synnytys tulee olemaan kaltaiselleni kontrollifriikille matka helvettiin ja takaisin, mutta myös sellainen matka, jota on turha suunnitella etukäteen, kun ne suunnitelmat eivät kuitenkaan toteudu.

 Ps. Lasken aamuja laskettuun aikaan ja tulen saamaan hirvittävän hepulin, mikäli lasketusta ajasta mennään kovin paljon yli.

2 kommenttia:

  1. moikka, pakko kommentoida - sait mut nauramaan ääneen monessa kohdassa, niin samankaltasia tuntemuksia eletään tällä hetkellä omassa raskaudessani. Etenkin tuo "muumimainen habitus" osui ja upposi - en käsitä miten joillekin tämä raskaus voi olla jotain huippunaisellista ja seksikästä aikaa..
    Eksyin muutama viikko sitten sattumalta tähän raskausblogiisi ja olen tykännyt rehellisestä tyylistäsi, on ollut hauska lueskella viikko viikolta oman raskauden tahdissa sun fiiliksistä ja ylä- ja alamäistä. Toivottavasti sulla pyyhkii hyvin nyt kaksi vuotta myöhemminkin :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavasti pyyhkii ja taaperovuosi alkaa jo olla lopuillaan. Muumimeininkiä ei ole kyllä tullut ikävä. Tsemppiä sinulle loppumetreille. :)

      Poista