38+ 5 Höh. Ei tullutkaan myrskyvauvaa.

Hetken jo luulin, että tänään on SE päivä. Aamulla neljän aikaan heräsin mahakipuun, joka ei suostunutkaan häipymään normaalilla tavalla yöpalaa haukkaamalla ja muutamalla vessakäynnillä, vaan kipristeli edelleen niin, että puoli kuuden aikaan nousin uudelleen ylös ja kökötin ensin aikani kontallaan jumppapallon päällä, ennen kuin totesin, ettei sekään tällä kertaa auta ja jouduin lämmittelemään kaurapussia mikrossa. Kaurapussi mahan päällä pötköttelin sitten silmät ristissä sohvalla ja yritin ajatuksen voimalla tiristää ukkelia ulkomaailmaan. Mutta ei sitten kuitenkaan. Pikkuhiljaa mahakipu laantui, ja vaikka pitkin päivää onkin sitten ollut kivuttomia supistuksia, ei enää yhtään tunnu siltä, että tänäänkään olisi lähtö käsillä. Ja niin kuin jo ehdin toivoa. Tunnustettakoon, että nöyrryin jopa juttelemaan mahalle ääneen siinä aamuyön pimeinä tunteina omenaa mutustellessani ja yritin vakuutella ukkelille, että tänään on hyvä päivä syntyä. Ulkona raivoaa hurjankuuloinen (syys)myrsky (voiko sitä enää sanoa syysmyrskyksi, kun ensi viikolla alkaa joulukuu?) ja olisi ollut oikeinkin osuvaa, että tällaisen myrskyisän luonteen omaavan mamman jälkikasvu saapuu maailmaan juurikin tällaisena päivänä. Mutta ei sitten. Syödään sitten pitsaa ja lihotaan vähän vielä lisää.