VIIKKO 21 – Rakenneultra

Oletteko koskaan lukenut Himoshoppaaja-kirjasarjaa? No jos olette, voin kertoa epäilemättä olevani Beckyn kauan kadoksissa ollut siskopuoli, tai ainakin jotain sinnepäin. Siksipä nämä raskauden 20 ensimmäsitä viikkoa ovatkin olleet tuskaisia myös siinä mielessä, että shoppailuintoa on ollut pakko hillitä. Mammavaatteista kun nyt ei kuitenkaan kannata kasvattaa ihan saman mittakaavan vaatevarastoa kuin tavallisista vaatteista (vaikka voin kertoa, että niitäkin on tullut kiitettävästi hankittua) ja suurinta intohimoani, eli uusia kenkiä, en ole edelliseen postaukseen viitaten uskaltanut hankkia lainkaan lisää. Koska olen myös ikuinen pessimisti, jonka lasi on yleensä ottaen puoliksi tyhjä, en ollut uskaltanut myöskään ryhtyä hankkimaan tulevalle perheenjäsenelle mitään ennen rakenneultraa, jossa halusin varmistua siitä, että kaverilla on oikea määrä päitä ja jalkoja ja käsiä, ennen kuin lähden hommaamaan hänelle housuja ja paitoja ja pikkuruisia asusteita. Keskiviikkona 20.7 koitti viimein se tärkeä päivä. Olin ilmoittanut avokilleni jo etukäteen, että mikäli olisi mahdollista nähdä, haluan tietää sukupuolen ennakkoon. Alun vastaanhangoittelun jälkeen uteliaisuus vei voiton myös hänestä ja niinpä kuultuamme ensin, että kaikki näyttäisi olevan hyvin ja kehittyvän ajallaan, saimme myös kuulla masukin olevan poika. Voi sitä tulevan isän riemua! Hyvä ettei heti rynnännyt kauppaan ostamaan luistimia ja polvisuojia. No, voin kertoa, että itsellä repesi itsehillintä hankintojen suhteen tasan ultrasta ulos lompsiessani ja suuntasinkin samoin tein kotiin kirjoittamaan listaa kaikesta siitä mitä piti hankkia… ja vähän muustakin.