Reaaliaikaan

Tervetuloa seuraamaan raskauspäiväkirjaani. Löysätkää pipoa jo valmiiksi, elämä ei aina ole niin vakavaa.

lauantai 27. elokuuta 2011

VIIKKO 23 – Vaihteeksi neuvolassa

Viimeinen lomaviikko pyörähti käyntiin neuvolan merkeissä. Edelleen kesälomista johtuen tapaan taas eri tädin kuin aiemmilla kerroilla. Kehitä tässä nyt sitten jonkun näköistä asiakassuhdetta. Kun kerran vapaapäivällä sattuu olemaan, lähtee myös avomieheni mukaan tällä kertaa. Itse en ole kokenut mitenkään pakollisena avokin mukanaoloa neuvolatapaamisissa. Vaikka isien osallistumista odotukseen näinä päivinä kovasti hehkutetaankin, on tapaamisilla käsiteltävät asiat ainakin  toistaiseksi olleet melko äiti-painotteisia. Kokonaan toinen juttu ovatkin sitten synnytysvalmennukset (joita muuten kutsutaankin nykyään perhevalmennukseksi). Olen ilmoittanut tulevalle isukille jo hyvissä ajoin, että minä en sitten lähde yksin sinne valmennukseen, missä on huoneellinen maripaitaisia mammoja ja slipovereihin sonnustautuneita isiä, jotka harrastavat kestovaippoja ja tekevät itse soseensa eivätkä missään nimessä aio käyttää mitään kivunlievitystä. Itse kun olen suunnitellut leiriytyväni sairaalaan lähimaastoon jo noin viikkoa ennen laskettua aikaa, ettei vaan pääse käymään niin kuin joillekin, että tuumataan sairaalaan tullessa synnytyksen olevan jo niin pitkällä, ettei kivunlievitystä enää voida antaa. En edes halua kuvitella ennakkoon sitä kivun määrää, jonka tulen kohtaamaan saadakseni masukin maailmaan, mutta sen tiedän, että aion jo sairaalan ovella huudella pillerin ja piikin perään. Jätetään ne kauratyynyt ja vesiammeet suosiolla minua henkisesti vahvemmille ihmisille. No tällä kertaa tosiaan saimmekin nuo perhevalmennuksen aikataulut, ja tällaiselle tiedonjanoiselle ihmiselle lokakuu tuntuu tällä hetkellä todella kaukaiselta. Lisäksi saatiin Kelan paperit, että nyt voisi alkaa hakemaan äitiys- ja vanhempainvapaakorvausta sekä lapsilisiä. Samalla blanketilla tilataan myös Kelan äitiyspakkaus. Pakkauksessa tulevien tuotteiden kuvia olenkin jo ihastellut netistä monta viikkoa sitten, eikä oikein malttaisi odottaa niiden saapumista. Mitäs muuta? Joo, no, paino on nyt sitten jo 67 kg. Kymmenen kiloa ennen raskautta olleeseen painoon, tai kuten neuvolantäti ystävällisesti vertasi ensimmäiseen neuvolapunnitukseen, + 7 kg. Great. Uutta kehityksen saralla tällä viikolla oli se, että viikon lopulla tyyppi päätti ottaa sen verran lujaa full contactia vatsanahkaan, että tuleva isukkikin jo tunsi potkut.

4 kommenttia:

  1. sama täällä: kaurapussit ja muut ns. luomukeinot voidaan jättää kokonaan mun kohdalla huomioimatta ja piikkiä mielellään suoraan suoneen. sellaista asiaa olen miettinyt, että silloin kun supistukset alkavat olla kipeitä, niin moni tuttuni on saanut sairaalasta ohjeen syödä peräti gramman panadolia! miksiköhän supistuskipuihin ei voi syödä Panacodia, jos sitä voi syödä selkäsärkyyn raskausaikana...?

    VastaaPoista
  2. Itse olen vähän huolissaan kuunnellut (lukenut) kokemuksia siitä,että jos epidraalin vaikutus ehtii laantua ja sitä laitetaan lisää, ei uudelleenlaitettaessa vaikutus ole enää yhtä hyvä...Onko muilla parempaa tietoa?

    VastaaPoista
  3. Nooh, miten tämän sievästi laittais, mulla lisättiin kaksi kertaa sitä puudutusta ensimmäisen laiton jälkeen ja lopulta tilanne oli semmoinen, että minulla ei ollut tuntoa toisessa jalassa laisinkaan. Toki se tunto palasi, mutta minulta kiellettiin menemästä yksin suihkuun ja melkein vuorokauden punnertamisen jälkeen suihkutta jääminen (kenelläkään ei ollut silloin aikaa viedä minua) oli kohtuullisen syvältä. Känkkäsin lopulta yksin sinne...

    VastaaPoista