Reaaliaikaan

Tervetuloa seuraamaan raskauspäiväkirjaani. Löysätkää pipoa jo valmiiksi, elämä ei aina ole niin vakavaa.

maanantai 5. syyskuuta 2011

27+0 Odottajan luottokamat

Ikäni erilaisista selkävaivoista kärsineenä ja erinäisillä kiropraktikoilla, naprapaateilla, hermoratahierojilla ja osteopaateilla asioineena tiesin jo ennen raskautta, että tämä elämänvaihe ei varmasti ainakaan paranna tilannetta. Tilannetta ei myöskään edesauttanut se, että kahta päivää ennen hedelmöittymistä olin mukana suhteellisen pahassa peräänajokolarissa. Siksipä noin viikolla 11 alkaneet selkävaivat eivät tulleet suurena yllätyksenä. Selässä vihlova kipu alkoi säteillä vasempaan etureiteen ja ennen kuin huomasinkaan, reidestä katosi tunto jokseenkin kokonaan. Sinnittelin vaivan kanssa useita viikkoja, ennen kuin aloin öisin heräilemään siihen, että reisi oli niin tunnoton ja  siihen kävi niin kipeää että piti yrittää hieroa siihen edes jotain eloa ennen kuin pystyi taas nukahtamaan. Raskausviikolla 20 luovutin viimein ja lampsin ostamaan tukivyötä, vaikka hienoisesti epäilinkin, että kun kerran sitä ryhtyy käyttämään, niin sitä saakin sitten käyttää loppuelämänsä. Nettivinkeistä viisastuneena sijoitin suhteellisen kalliiseen Anita Babybelt-merkkiseen vyöhön ja kas kummaa, öiset kivut olivat poissa. Tunto ei koipeen ole palannut, mutta ainakaan ei satu enää. Suosittelen lämpimästi. Kun tuotteen olin hyväksi havainnut, onnistuin löytämään huutonetistä vyön vielä toisessa värissä ja alle puoleen hintaan, joten ostin toisenkin, ja nyt olen ollut onnellisessa symbioottisessa suhteessa vöihini joka päivä jo seitsemän viikon ajan.
Toinen raskausaikainen rakkaudenkohteeni on tyynyt. Heti alusta alkaen kehon muuttuessa kummalliseksi muovailuvahaksi olen tarvinnut öisin ylimääräisiä tyynyjä mahan alle ja jalkojen väliin ja vähän myöhäisemmässä vaiheessa selänkin tueksi. On se sitten ollutkin mukava joka kerta kun haluaa kääntää kylkeä herätä ensin asettelemaan kaikki neljä tai viisi tyynyä uudelleen oikeaan asentoon. Heinäkuussa kävin ostamassa oikein hienon imetystyynyn, kun kuulin, että niitä voisi hyödyntää jo raskausaikana nukkumisessa, mutta enhän minä sitten raaskinutkaan ottaa tyynyä kyseiseen käyttöön. Sehän olisi ollut ihan muhennosta jo ennen kuin olisi varsinaiseen tarkoitukseensa ehtinyt. Sitten onnekseni bongasin Lidlin mainoksesta tuotteen nimeltä vartalotyyny ja hintaa oli vain 14,90e. Vastaava pötkylä lastentarvikeliikkeessä kun olisi ollut 69e. Vaikka en suurta luottamusta koekaan kyseiseen kauppaketjuun, ajattelin, että tuolla hinnalla uskaltaa jo kokeilla, ja ah, mikä taivas aukenikaan seuraavina öinä. Ristin tyynypötkylän Erkiksi, ja öisin kietoudun Erkin ympärille kuin käärme liaaniin, ja kun tulee aika kääntää kylkeä, heivautan kerralla koko Erkin toiselle puolelle mukanani. Helppoa kuin heinänteko sanon minä. Ja suosittelen lämpimästi.
Kuva lainattu
ps. Tänään oli ensimmäistä kertaa hankalaa olla töissä. Tuntui, että mahaa kiristi ja puristi ja käveleminen paikasta toiseen kesti kolme kertaa kauemmin kuin yleensä. Toivoakseni kyseessä oli tilapäinen poikkeama huonompaan suuntaan, töissä kun pitäisi jaksaa olla vielä 7 viikkoa.

2 kommenttia:

  1. Oi, pitääköhän munkin hankkia oma Erkki unikaveriksi? Vaikkei vatsaa ole vielä nimeksikään, mulle tuollainen halikaveri olisi omiaan, mä kun olen harrastanut aina käärme-liaani-taktiikkaa unissani. Miestä kun ei viitsi rutistella muodottomaksi möykyksi jalkojen väliin keskellä yötä ja peitto on huono Erkin-korvike, kun sitä tarvitsisi jalkojen PÄÄLLÄ lämmikkeenä. :D

    VastaaPoista
  2. Ilman muuta. Ja jossain vaiheessa kun sitä painoa alkaa tulla, niin sille miehelle käykin tosiaan huonosti jos yrität sitä rutistella:)

    VastaaPoista