27+1 Odottajan luottoihmiset

Joku voisi otsikosta päätellä, että nyt tulee tarina perheestä ja miehestä, mutta eipä tule. Nyt tulee tarina ihanista palvelualan taitajista, jotka ovat jo vuosikausia mahdollistaneet erinäisiä seikkoja elämässäni. Kuten jo edellisestä postauksesta kuulitte, olen jo vuosikausia etsinyt minulle sopivaa selkäterapian muotoa, ja tuossa muutama vuosi takaperin päädyin puolivahingossa osteopaatille. Aiemmin olin käynyt jos jonkinlaisissa selkää ja nikamia manipuloivissa hoidoissa ja kun ensimmäistä kertaa pötkötin osteopaattini pöydällä, epäilin, josko sellaisesta hellävaraisesta hipistelystä olisi mitään hyötyä. Olin tottunut rutinaan ja paukkeeseen ja jopa pienenpieniin mustelmiin aiempia hoitoja saadessani. Muutaman kerran käytyäni aloin kuitenkin uskomaan kyseisen koulukunnan kannattajia, ja nyt olen reilun parin vuoden ajan käynyt enemmän ja vähemmän säännöllisesti samalla osteopaatilla. Silloin kun selkä on ollut parempana, on voinut puolikin vuotta vierähtää hoitojen välissä, mutta nyt raskausaikana olen käynyt hoidossa kerran tai jopa kaksikin kuussa. Kallista lystiä, mutta eipähän ole tarvinnut ainakaan vielä jäädä selän takia sairaslomalle synnytystä odottelemaan, niin kuin alun perin vähän pelkäsin.

Toinen luottohenkilöni on tietysti iki-ihana kampaajani, jolla olen käynyt jo viimeisen viiden ja puolen vuoden ajan. Hän varmistaa, ettei allekirjoittaneen tarvitse tarpoa elämäänsä läpi synnyinlahjaksi saadussa harmaanruskeassa kuontalossa, vaan tukassa kiiltää aina neljän viikoin välein petrattu sinimusta väri. Pitkä asiakassuhde myös takaa antoisat juttutuokiot käsittelyn aikana, kun kumpikin tietää toisensa elämästä ja elämätyyleistä jo kaikennäköistä ja kun ikäeroakaan ei ole montaa vuotta, riittää ajankohtaisissakin aiheissa molempia kiinnostavaa puitavaa.

Kampaajallani ja kolmannella luottohenkilölläni, eli ripsipidennysteni huoltajalla on yhteistä se, että he kumpikin osaavat jo korvieni asennostani myös päätellä, milloin haluan vain kölliä hiljaa omissa ajatuksissani, ja milloin taas olisin juttutuulella. En usko, että tällaista luksusta voisi olla, jos joka kerta kävisi eri henkilön hoidettavana. Ripsihuoltajani on tuorein tuttavuuteni, jonka luona olen käynyt vasta puolisentoista vuotta, ja hieman olen huolissani siitä, katkeaako lupaavasti alkanut hoitosuhteemme tyypin synnyttyä joko ajan tai rahan puutteeseen. Toivottavasti ei, sillä siinä missä kampaajan pesupaikalla tekemä päähieronta rentouttaa ihanasti, saa ripsihoitajan pöytä melkein joka kerta aikaan ainakin nanosekuntien mittaisia torkahtamisia, taaten tunteen täydellisestä omasta ajasta.

Edellä mainittujen henkilöiden lisäksi elämässäni vaikuttaviin henkilöihin kuuluu myös hieroja (,jolla nyt raskauden aikana en kuitenkaan ole uskaltanut käydä, kun joka paikassa pelotellaan hieronnan voivan laukaista ennenaikaisen synnytyksen), kosmetologi (,jolla käyn kerran pari vuodessa kasvohoidossa silloin kun epätoivo pahiten iskee), sekä satunnainen määrä erinäisiä kosmetologiksi opiskelevia jalkahoitajia, joilla yleensä käyn pari kertaa vuodessa. Näemmä nyt loppuraskauden aikana minusta tulee tämänkin palvelun suurkuluttaja kerran kuukaudessa vaaditun pedikyyrin (,jota sattuneista syistä ei itse enää voi tehdä,) vuoksi.

Turhamaistako? Toki. Ihanaako? Taatusti.

ps. Onko jollakulla kokemusta lymfahieronnasta? Olen vakavasti harkinnut kyseisen palvelun lisäämistä käyttämieni hoitojen kategoriaan, kun nesteturvotus tuntuu koko ajan raskauden edetessä vain pahenevan.