No nyt ne tuli. Vaunut siis. Viikolla 18 kirjoittelin ensimmäisestä asioinnistamme vaunukaupassa, ja te, jotka sen satuitte lukemaan, muistanette, että kyseinen reissu ei sujunut kauhean mallikkaasti. Silloin kuitenkin sieppasin mukaani niitä vaunuesitteitä, joita olen hartaasti tavannut koko kesän ja kaivellut lisäinformaatiota keskustelupalstoilta. Tärkein kriteerinihän vaunuille oli keveys. Koska selkäni on sen verran heikkoa tekoa, että joskus aivastaminenkin aiheuttaa viikon mittaisen jumituksen, oli tärkeää löytää mahdollisimman kevyt runko ja koppa, jotka allekirjoittanut jaksaa yksinäänkin nostella autoon ja sieltä pois. Tämä seikka karsi jo pois useita vaunumerkkejä, esim. suhteellisen edulliset ja muuten kyllä hyvännäköiset ABC Pramy Lux-yhdistelmät, joita myydään uutena reilusti alle neljään sataan, painavat yli 17 kiloa kopan kanssa. Toinen edellytys oli heittoaisa, ja aivan samasta syystä, eli heikkoselkäiselle huomattavasti parempi vaihtoehto kääntää kopan menosuuntaa on heivauttaa aisa toiselle puolelle, kuin ryhtyä nostamaan koko koppaa irti. Suurimmassa osassa vaunujahan tämä on ainoa keino kääntää suuntaa. Kolmas edellytys, edelleen aivan samoista syistä, oli se, että turvakaukalo täytyy saada kytkettyä runko-osaan travel-systemiksi, sillä siskonpoikaani kaukalossa kaupungilla kantaneena tiedän, ettei se ole naisten hommaa, ellei sitten satu olemaan satakiloinen kehonrakentaja. Kaukalot kun ovat tuotekehittelystä huolimatta edelleen tuhottoman painavia. Kauniita asioita rakastavana ulkonäkökään ei tietysti voinut jäädä aivan sivuseikaksi, ja käytettyjen vaunujen myynti-ilmoituksia huutonetistä pitkään selanneena olen välillä vain huokaillut kauhuissani kaikenkirjavankukertaville väriyhdistelmille, mitä vaunuissa esiintyy. Huih. Ulkoisesti haaveitani olisi parhaiten vastannut allaolevat Emmaljungan CityCrossit valkoisena, mutta a.) Emmaljungat ovat järkyttävän kalliita ja b.) koska olen liikanimeltäni Aku Ankka, jolle aina sattuu ja tapahtuu, ei avomieheni taatusti olisi suostunut ostamaan meille valkoisia vaunuja, kun kuitenkin olisin onnistunut sotkemaan ne mustikkasopalla tai jotain.
Toinen kevyt ja siro vaihtoehto olisi ollut Brion Happy- tai Go-vaunut beigenä, mutta jostain syystä Briot liikkeessä niitä testailtuani tuntuivat minusta hieman heppoisilta ja nukenvaunumaisilta liikutellessa. Siispä eilen marssiessamme ohikulkumatkalla vaunukauppaan ihan vaan vilkaisemaan hintoja, päädyimme hetken mielijohteesta ostamaan jo alun perin esitteistä bongaamani Gracon yhdistelmävaunut, jotka sattuivat liikkeessä juuri sillä hetkellä olemaan tarjouksessa. Settiin kuului Symbio-runko (heittoaisalla), kova vaunukoppa, ratasosa ja adapteri turvakaukalolle. Lisäksi saimme tingattua hieman alennusta myös Gracon Logico S-kaukalosta, johon mukaan tuli myös turvavyöllä autoon kiinnitettävä telakka. Yhteensä säästimme koko setissä siis 150 euroa. Väri on hevimammaa miellyttävä musta ja painoa rungolla vain 7,5 kiloa. Nyt olisi yksi oikeasti olennainen hankinta tehtynä ja saa taas hieman huokaista helpotuksesta. Vielä kun jossain välissä opettelisi käyttämään tuota hienoa settiä. Me happy.
Kuva lainattu http://bolthely.hu/babyshop/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti