26+5 Virtahepo kuntosalilla

Viime ja tällä viikolla olen havainnut erikoisen ilmiön. Kenkiä ei kyllä saa jalkaan ilman järjetöntä ähinää ja puhinaa ja hien valumista pitkin otsaa, mutta punttitreeni kulkee paremmin kuin aikoihin. Kaikista raskaudenaikaisista krempoistani huolimatta olen yrittänyt käydä salilla treenaamassa kaksi kertaa viikossa koko raskauden ajan, (lukuun ottamatta reissuviikkoja, sairastamisviikkoja ja erinäisiä laiskotusviikkoja) ja onnistunutkin siinä suhteellisen hyvin. Ensimmäisen kolmanneksen aikana olin niin väsynyt, että painomäärät putosivat puoleen ja treenihalut oli täysin hukassa ja toisen kolmanneksen alussa alkaneet selkävaivat puolestaan puolittivat mahdollisten liikkeiden valikoiman, mutta nyt toisen kolmanneksen lopussa olen huiskinut salilla samoilla painoilla kuin ennen raskautta ja vähän ylikin. Nyttemmin treenatessa käytän enimmäkseen käsipainoja tai tankoa (huomioiden, että selälleen ei ole menemistä ellei halua joutua noloon tilanteeseen kun ei pääse sieltä enää ylös) ja jalkaliikkeissä laitteita, mutta tälläkin rajoitetulla vaihtoehtovalikoimalla on ollut suuri psykologinen pään kasassa pitävä vaikutus. On jokseenkin mielenkiintoista treenata ensimmäistä kertaa elämässään kerrankin ihan vaan pitääkseen fysiikka edes jonkun näköisessä kuosissa silmällä pitäen synnytyksestä ja sen jälkeisestä elämästä hengissä selviytymistä, kun tähän asti treeni on aina liittynyt enemmässä tai vähemmässä määrin ulkonäköön. Nyt saatan hyvin painella salireissun jälkeen kotiin ja pistellä poskeeni jättimäisen korvapuustin potematta suuria omantunnontuskia siitä, että olisin juuri tuhonnut äskeisellä kalorinpoltolla aikaansaadut tulokset. Tavoitteena on pelkästään pitää lihaskuntoa yllä. Erittäin huvittavaa on myös seurata sivusilmällä salin nuorempaa naisväestöä, kun he himppasen verran kauhuissaan tiirailevat minun tiukkaan trikootoppiin verhottua virtahevon sulavalinjaista vartaloani, ja varmaan miettivät, että he eivät tule koskaan näyttämään tältä. Hähä. Tekisi mieli käydä sanomassa, että niinhän te luulette.