26+6 Kärsimätöntä sukua

Näin viikon lopuksi todettakoon, että ei ole ihme, että itsestä välillä tuntuu, ettei tämä raskaus ikinä tule etenemään päätepisteeseensä. Äitini kun tuumasi eilen mahaani tuijotellen, että ei se kyllä siskosi odotus noin kauaa kestänyt. Heh. Eipä tietenkään. Sisko kun on tieteellinen ihme, joka synnytti ennen toisen kolmanneksen päättymistä täysiaikaisen lapsen. Vai olisiko sitten kuitenkin äidillä aika kullannut muistot jo kolmessa vuodessa. No, joka tapauksessa. Sukuuni olen tullut. Kärsimätön luonne.