Reaaliaikaan

Tervetuloa seuraamaan raskauspäiväkirjaani. Löysätkää pipoa jo valmiiksi, elämä ei aina ole niin vakavaa.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

29+2 Viikon vaivat

Päätinkin tällä viikolla aikaistaa viikon vaiva-valitustani. Viime viikollahan selvisin sentään perjantaihin ennen kuin repesin vaivojani vaikertamaan. Viikon uudenuutukaisin vaiva on suonenveto. Viikonloppuna heräsin molempina öinä siihen, että vasemmasta pohkeesta veti suonta niin maan perusteellisesti, ettei unien jatkamisesta tullut mitään ennen kuin tuskallisen hierontasession jälkeen. Nyt alkuviikon ajan sama pohje on kiukutellut kipuilemalla alvariinsa. Olisiko syynä se, että turhamainen nainen on taas viime aikoina halunnut pukeutua sellaisiin asukokonaisuuksiin, että polveen ulottuvat tukisukat on jätetty kaapin nurkkaan? Kaikki varmaan myöntänevät, että kyseiset sukat eivät ole mikään asustuksen kruunu. No ei auta itku markkinoilla, joten tänään palattiin vanhaan kunnon mammafarkkulinjaan, jotta nuo hirvitykset saattoi kätkeä lahkeiden alle piiloon. Toivossa on hyvä elää, että tämä auttaisi myös pohjeparkaani. Toinen vaiva on jo aiemmin pariin otteeseen esiintynyt närästys. Sikäli mikäli minä nyt olen luokitellut vaivan oikein. Närästyksestä kun ei ole koskaan aiemmin elämässä tarvinnut kärsiä. Olettaisin kyseessä kuitenkin olevan kyseisen ongelman, kun jo kertaalleen syöty aamiainen pyrkii palaamaan suuhun, jos liian pian syönnin lopetuksen jälkeen erehtyy kumartumaan altaan ylle hampaiden pesuun tai jos illallisen jälkeen yrittää käydä heti pitkälleen sohvalle ja tuntuu kuin jossain välillä maha-nielu kuplii ja korventaa… Mainiota. Lisäksi vielä noin vuosi sitten leikattu polveni on nyt ilmeisesti tullut siihen päätökseen, ettei suostu kantamaan tällaisia yli 70 kg:n kuormia. Polvesta kun paukahti ristiside reilu vuosi sitten, ja uusi ristiside rakennettiin leikkauksessa takareidestä otetulla siirteellä. Valitettavasti polvi ei ehtinyt leikkauksesta kunnolla toipua siihen mennessä, kun tämä massiivinen painonkasvatusprojekti lähti käyntiin. Nyt leikattu kohta on kipuillut pari päivää, joten saas nähdä mitä tapahtuu seuraavien viikkojen aikana painon kasvaessa ja kasvaessa. Haloo, onko rollaattorivuokraamossa? …. päivän erikoinen huomioni on muuten se, että viime aikoina ihmiset ovat kovasti kyselleet, että miten jaksan ja miten menee (kenties johtuen megalomaanisesta turpoamisestani ja siitä, että huohotan kuin höyryveturi puolet ajasta) ja minä olen iloisesti vastaillut että hyvin menee, mikäs tässä. Heh. Kai se johtuu siitä, että saa pahimmat höyryt päästeltyä täällä blogin puolella, niin ei tarvitse puolituttuja rasittaa koko sairaskertomushistorialla. Ja sitä paitsi, tämän bloginhan on tarkoituskin olla inhorealistinen kuvaus kaikesta raskauteen liittyvästä, asioita kaunistelematta mutta kaikella rakkaudella.

2 kommenttia:

  1. Kaikenmaailman kramppeihin ja suonenvetoihin kannattaa kokeilla nappailla lisäravinteena magnesiumia. Itsellä on tehonnut erinomaisesti!

    Vasta löysin blogisi ja luin heti alusta loppuun saakka :) Itsellä tulee huomenna täyteen 37 viikkoa, ja kirjoituksistasi löytyy runsaasti tuttuja ajatuksia!

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia vinkistä. Sitä kun ei itse oikein ole perillä mitä kaikkea saa popsia, niin olen yrittänyt pikemminkin pysyä loitolla kaikista muista lisäravinteista kuin multivitan mammavitamiineista.

    VastaaPoista