Reaaliaikaan

Tervetuloa seuraamaan raskauspäiväkirjaani. Löysätkää pipoa jo valmiiksi, elämä ei aina ole niin vakavaa.

torstai 29. syyskuuta 2011

30+3 Iso väsy

Tänään on vaivannut iiiiso väsy. Yöllä nimittäin heräsin normaalin kahden vessaherätyksen lisäksi kello 4.50 aivan armottomaan suonenvetoon oikeassa pohkeessa. Kampesin itseni ähisten ja lakanoista repien istuma-asentoon ja aloin tukka pystyssä harottaen ja silmät vain puoliksi auenneena läiskimään kämmenillä pohjetta, joka tuntui siltä että se suunnitteli räjähtävänsä kappaleiksi hetkenä minä hyvänsä. Samalla uikutin isoon ääneen taukoamatta aijaijaijaijaijaijai…. ikäänkuin siitä nyt olisi mitään hyötyä. Onneksi avomies oli yövuorossa töissä, eikä joutunut todistamaan tätä hurmaavaa insidenttiä. Kuvatunlaista toimintaa jatkui ainakin viisi minuuttia kunnes pahin kramppi laukesi ja uskalsin taas asettua makuuasentoon. No nukkumisestahan ei tullut enää mitään vaan kylmässä hiessä kylpien ja pohje edelleen jomottaen odottelin aamunkoittoa ja kellon soimista pari tuntia, kunnes puoli seitsemän jälkeen sai vihdoin lähteä aamutoimiin raahaten mukanaan yhtä pökkelöjalkaa. Ennen yhdeksää sitten olinkin apteekin pihalla odottelemassa mummojen kanssa oven aukeamista, että pääsin ostamaan magnesiumia, jonka ilmeisesti pitäisi noihin suonenvetoihin auttaa. Ajattelin tintata koko päivän annoksen ennen nukkumaanmenoa. Jospa sitä saisi ensi yön nukuttua edes himpun verran paremmin. Tämän päivän kun olen harrastanut mikrosekuntien mittaisia nukahtamisia mm. liikennevaloissa. Liikenneturvallisuus huipussaan. Mahtaako ketään muuta kuin allekirjoittanutta hieman ennakkoon hirvittää se tuleva valvomishelvetti, joka alkaa synnytyksestä, ja jonka loppua ei näy? Minä kun kuulun koulukuntaan, joka vakaasti kannattaa kahdeksan tunnin yhtämittaisia häiriintymättömiä unia, ja myöskin ehdottomasti tarvitsee niitä voidakseen säilyä funktionaalisena ihmisolentona. Kun nyt on kohta 31 viikkoa nukkunut enemmän tai vähemmän huonosti ja suunta ei todellakaan ole paranemassa, on vain ajan kysymys ennen kuin kokonaan muutun Mr. Hydeksi (vai kumpi se pahis nyt olikaan) ja puraisen joku kaunis päivä joltakulta pään poikki. Tai ainakin sormen.

4 kommenttia:

  1. Loppua valvomishelvetille ei kyllä näy vieläkään, vaikka rakas lapsemme on huomenna vuoden. Onneks hän kuuluu vissiinkin vähemmistöön ja osa vauvoista posottaa jo ainakin melkeen katkeamattomilla yöunilla tähän ikään.

    Mutta sen jaksaa, kun on pakko jaksaa. Sen jaksaa itku kurkussakin. Sen jaksaa, vaikka ajattelee, ettei jaksa. Sen vaan jaksaa. En minä tiedä, miksi sen jaksaa, senhän pitäs olla fyysinen ja psyykkinen mahdottomuus selvitä jotenkin järjissään mutta tässä sitä vaan porskutellaan. Kai sen lapsen ihanuus sitten jotenkin kompensoi öiden kamaluutta? Vaikka onhan sitä ihan tööt pitkään, vieläkin. Kyllä se joskus nukkuu. Se ajatus pitää hengissä.

    VastaaPoista
  2. Jaahas..mitähän tähän nyt kommentoisi..? Tätä minä olen vähän ounastellutkin, että näin se menee...

    VastaaPoista
  3. Minäkin kuulun niihin, joiden mielestä aikuisen ihmisen kuuluu voida nukkua vähintään 8 tunnin yhtäjaksoisia öitä, muuten kaikkien käy huonosti. Kyllä - kovastikin hirvittää, kuinka sitä jaksaa Sitten Kun. Yritän kuitenkin vakaasti uskoa siihen, mitä Sanniainenkin tuossa sanoo, että jollakin ilveellä sitä sitten vaan jaksaa ja löytää itsestään yli-inhmillisiä voimia oman pikkutyypin tähden.

    Onneksi olen myös erinomaisen taitava nukahtamaan, joten tuommoiset pikaiset liikennevalotorkut ynnä muut nukkumistilaisuudet tulevat varmasti tehokkaasti hyödynnetyiksi :D

    VastaaPoista
  4. Sinulle on haaste blogissani. :)

    VastaaPoista