Reaaliaikaan

Tervetuloa seuraamaan raskauspäiväkirjaani. Löysätkää pipoa jo valmiiksi, elämä ei aina ole niin vakavaa.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

31+6 Uneton Oulussa

Jep. Otsikko on mukailevinaan vanhaa elokuvaa Uneton Seattlessa, mutta voin kertoa, että täällä päässä unettomuus ei vaan johdu siitä, että yöt rustailisin romanttisia sähköposteja. Te, jotka olette seuranneet tarinointiani alusta alkaen, ehkä muistatte, että allekirjoittaneen hyvin nukutut yöt päätyivät historiaan heti ensimmäisestä viikosta hedelmöittymisestä lähtien. Jostain kumman syystähän kärsin ensimmäiset seitsemisen viikkoa järkyttäviä mahakipuja öiseen aikaan kenties kohdun laajenemisesta johtuen, mikä teki nukkumisesta mahdotonta. Sitten kun mahakivut pikkuhiljaa katosivat, alkoikin jo öinen vessassa ravaaminen kohdun alettua painamaan virtsarakkoa. Ymmärtääkseni suurimmalla osalla odottajia tämä ongelma ilmenee vasta joskus rv 20 jälkeen, kun mahakin on jo kunnolla kasvanut, mutta eipä ollut varsinainen yllätys että meikäläinen kuuluu sitten siihen vähemmistöön, joka pääsee asioimaan toiletin puolella vähintään kaksi kertaa yössä heti alkuviikoilta lähtien. Koska painonkehitykseni on myös ollut..hmm..mitenkähän tämän kauniisti muotoilisi… reippaahkoa heti alusta alkaen, oli pötsillä myös kokoa jo jostain 16. viikolta alkaen niin reilusti, että nukkuma-asentojen löytäminen alkoi olla siitä alkaen myös entistä haasteellisempaa. Käytännöllisesti katsoen puolimahallaan makuu jäi pois heti alusta alkaen ja noin 20 viikolta alkaen vaihtoehtoina on oikeastaan ollut enää kyljellään nukkuminen. Viikolta 30 alkaen maha on myös muuttunut niin painavaksi, että kyljen kääntäminen alkaa olla melkoisen tuskallinen operaatio. Selässä naksuu ja paukkuu kun ähisten ja puhisten yritän kammeta itseäni ympäri ja olkavarren nivelistäkin on viime aikoina alkanut kuulua epätoivoista narinaa. Jossain neuvottiin, että kannattaa pukeutua silkki- tai satiinipyjamaan, jonka liukkaus auttaa kääntymisessä. Hah! sanon minä. Melkoista avaruuspukukangasta saisi yöasu olla, että siitä olisi minkään valtakunnan apua tämän ruhon pyörittelyssä. Ja toisekseen, kukas niihin yöasuihin enää mahtuu? En minä ainakaan. Ei suuresti houkuttele mennä ostamaan pyjamaa jostain Big and Beautiful- osastolta. Viimeinen niitti nukkumatin maille pääsyn esteeksi on viimeisen kahden viikon aikana paljastunut pikkuherran armoton biletys.  Aikaisemmin hän malttoi olla yöllä rauhassa usean tunnin pätkiä, mutta ehei, ei enää. Noin kahden viikon ajan jamppa on jumpannut, pumpannut, venytellyt, punnertanut, nyrkkeillyt, hutkinut ja potkinut niin, että epäilen jo hänellä olevan neljä jalkaa. Maha kieppuu puolelta toiselle liikkeiden tahdissa ja voin kertoa, että enää potkut eivät ole kivuttomia… Yritä siinä sitten nukkua kun tunnin välein joku haluaa napakoin iskuin muistuttaa olemassaolostaan. Odotuksen ohjekirjani Vau-opus kertoikin viikkojen 29-33 olevan sikiön aktiivisinta aikaa. Nähtäväksi jää rauhoittuuko meininki sitten ensi viikon jälkeen. Toivossa on hyvä elää.

3 kommenttia:

  1. Heh, sä olet hei raskaana, ei sen ihmeellisempää =)Täällä ollaan viikolla 37 ja totahan se on, mutta se nyt taitaa kuulua asiaan...

    VastaaPoista
  2. Kyllä kyllä..asiaan kuuluu juu...ei kuitenkaan yhtään lohduta unenkaipuussaan riutuvaa... :)

    VastaaPoista
  3. Ai se olikin viikko 33 vielä sitä aktiivista aikaa! :D No se selittää, kun täälläkin ollaan vielä niin ÄLYAKTIIVISIA POTKUJEN JA MYLLERYSTEN KANSSA. :D

    Mulla on oikeasti oikeassa "etumahassa" sisäpuolelta yksi kohta ihan hellänä, koska Tyyppi on tainnut monottaa siihen vaan niin monta kerta...

    VastaaPoista