Reaaliaikaan

Tervetuloa seuraamaan raskauspäiväkirjaani. Löysätkää pipoa jo valmiiksi, elämä ei aina ole niin vakavaa.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

34+6 Paheiden kaipuu

Jaahas. Pitäisikö sitä tähän viikon lopuksi vielä avautua sellaisista ajatuksista, joita muilla raskaanaolijoilla ei ilmeisesti ole, tai joista ei ainakaan puhuta. En nimittäin ole keneltäkään muulta tällaisia mietteitä kuullut. Minä nimittäin kaipaan paheitani. Kun syksyinen iltapäivän aurinko heittää viimeisiä säteitään, haluaisin kantaa höyryävän maitokahvikuppini ulos, istahtaa etupihan portaallemme ja sytyttää tupakan. Ah ja voih sitä kahvi ja sauhut - tunnelmaa ja hetkellistä omaa rauhaa. Mitä tahansa onkin ollut tekemässä, tuo nautinnollinen viivähdys rakkaiden paheiden seurassa auttoi aina jaksamaan taas. Tämä on tunne, jotka kukaan, joka ei koskaan ole ollut riippuvainen nikotiinista, ei varmastikaan pysty ymmärtämään. Edelleenkin, vaikka olen kahdeksan kuukautta ollut tupakoimatta, kaipaan hetkittäin tupakkaa kuin vanhaa ystävää, joka on aina valmis lohduttamaan. Toinen mitä kaipaan liittyy tietysti nautintoaineisiin sekin. Kaipaan tyttöjeniltoja. Juurikin niitä senlaisia, joissa alkuiltana kokoonnutaan jonkun luokse napostelemaan pientä suolaista, meikkailemaan, juoruilemaan ja kumoamaan erinäisiäkin mansikkamargaritoja, tai mitä milloinkin. Iltoja, joina etkoilun jälkeen pakkaudutaan porukalla taksiin ja huristellaan kohti kaupungin valoja. Iltoja hämyisissä ravintoloissa ja niiden jälkeistä väsyneen raukeaa kotimatkaa, joka parhaassa tapauksessa on alkanut nakkikioskin kautta. Kaipaan jopa sitä seuraavan aamun nuutunutta olotilaa, jolloin appelsiinimehulasin ja buranan kanssa kaivaudutaan sohvan nurkkaan katsomaan edellisillan hömppää digiboksilta, ja  päivää, joka hyvällä tuurilla jatkuu roskaruuan merkeissä.
Kaipa minä sitten olen ainoa. Vaikka raskaus loppuukin joskus, en enää koskaan pääse jatkamaan paheellisia harrastuksiani entiseen malliin. Pihalla nautiskeltu savuke ei enää maistu samalta, kun ei enää ole fyysisesti riippuvainen siitä, eikä tyttöjen ilta kaupungilla enää koskaan tule olemaan samanlainen. Aina on huoli siitä, miten kotona pärjätään, ja vaikka ei olisikaan, en enää seuraavana aamuna voikaan hautautua sohvaan, vaan minun pitää olla pirteänä pitämässä seuraa pienelle ihmisen taimelle. Tottahan toki tilalle tulee paljon muuta, mutta tällainen minä nyt vaan olen. Kahdeksan kuukauden ajatustyönkin jälkeen haikeat jäähyväiset entiselle elämälle ovat edelleenkin pahasti vaiheessa.

4 kommenttia:

  1. Kyllä täällä ainakin kaivataan entisen elämän paheita. En oo ite polttanu 2 vuoteen, mutta silti sitä kaipaa välillä. Ja punaviiniä, minttukaakaota, kossukolaa.. ja todellakin niitä tyttöjen iltoja. Kun syödään ja höpötellään, tuskaillaan vaatteita ja nauretaan, baarissa tanssitaan jalat kipeeks ja jonotellaan hikotellen taksia grillipussi kainalossa. oih! Mulla on ollu nyt kahtena viikonloppuna aivan mieletön baarivimma ja oon huudattanu Youtubesta kaikkia biisejä kroppaa heiluttaen. Mietin jo et voisko käydä vähän jorailee, mutta hautasin ajatuksen liian riskaabelina näillä kivuin. Joten et oo yksin ajatustes kanssa... :D

    VastaaPoista
  2. Musta se on ihan suotavaakin, että kaipaa jotakin, joka osiltaan jää entiseen elämään. Kai se on sitä vanhemman roolin kasvamista. Mä kaipasin raskaana ollessa valkoviiniä, tunsin sen maun kielelläni, oli ikävä. Kuljin alkossa haaveksien ja tietäen, että ikävä ei lopu raskauteen, koska eihän nykyisessä elämässä voi tissutella enää samaan tahtiin kuin ennen :D

    VastaaPoista
  3. Marian ja Sanniainen, ah ihanaa, kiitos! =)

    VastaaPoista
  4. Jätin itse tupakan pois, kun tulin raskaaksi ja voi kuinka monta kertaa olenkaan kaivannu fiilistupakkaa parvekkeella ja kesällä raikasta valkoviiniä ja nyt syksyn tullessa punaviiniä ja sitä hyvää nousuhumalan fiilistä ja riekuntaa baareissa ja keikoilla. Mutta ei tässä nyt ole tarkoitus fossiiliksi alkaa, vaikka lapsen ehdoilla arkea kohta pyöritetäänkin,eikä entiseen malliin elo yössä enää jatkukaan. Mutta kyllä tämä tuleva äiti aikoo jatkossakin yöulkoilemassa käydä ja olla myöskin rankaisematta itseään siitä, vaikka tupakointiinkin joskus vielä sortuis. Jos vaikka edes silloin, kun saa sitä omaa aikaa viinin äärellä?

    VastaaPoista